maanantai 26. syyskuuta 2016

Koukussa laihduttamiseen



Edellisessä postauksessani kyseenalaistin laihduttamisen tarvetta. Miksi laihdutat on olennainen kysymys, mutta siihen ei välttämättä ole lainkaan helppo vastata. Osalle ihmisistä laihduttaminen edustaa vain kuuriluontoisia, sen kummemmin miettimättä, silloin tällöin elettäviä vaiheita, joilla ei ole elämää suurempaa merkitystä. Mutta valitettavasti osalle laihduttaminen on koko elämä. Yllä oleva biisi sopii mielestäni hyvin kuvaamaan riippuvuutta. Laihduttamisesta, tai sen tuomasta kontrollista, kun voi olla riippuvainen. Siitä on silloin leikki kaukana.

Kuuntele sanoja!

Versus: Hymypoika
"Se kutsuu mua kädellään ja vie mut taas mukanaan
ei armoa se tunne yhtään ei lämpöä ei yhtään mitään.
Se saa mut tottelemaan, vastoin tahtoani tekemään.
Se vierellään mua taluttaa en irti pääse karkaamaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan, sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.. enkä uskomaan
Mä haluaisin sitä vastustaa telkeäisin sen vankilaan
Mä vapaana vain kulkisin ja eteenpäin jatkaisin.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
kai oon miettinyt miksi teen asioita joita tulen katumaan
ja monta kertaa päättänyt etten tee enää ikinä niin uudestaan
Mutta se toistuu taas vaikka en tahtoiskaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan.
Ja se saa mut liian helposti unohtamaan sanoin etten enää
milloinkaan tuu sitä kuuntelemaan
Enkä uskomaan."


Kolahtiko? Olen ollut vaikuttunut tästä biisistä jo kauan ennen työtäni syömishäiriötä sairastavien parissa. Työni myötä tämä biisi sai aivan uudenlaisen tarinan taakseen. Riippuvuudessahan jokin asia houkuttaa ja koukuttaa siitä saatavalla mielihyvällä, vaikkakin hetkellisellä sellaisella. Mielihyvän hakemiseen jäädään kiinni, sitä on saatava, halusi tai ei, tiesi sen järkeväksi tai ei. Riippuvuudessa ei ole kyse tahdonvoimasta.  Siinä on kyse mm. vaillejäämisestä, peloista ja turvattomuuden tunteista, joita ei pelkällä halulla tai järjellä korjata. Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas. 

Mutta riippuvuudesta on uskallettava päästää irti, jotta haavat voidaan paikata. Uskallettava päästää irti kontrollista, laihduttamisesta, päihteistä, pelaamisesta, seksistä tai itsensä satuttamisesta. Hypätessä tuntemattomaan täytyy luottaa köysiin, joita läheiset tai ammattiauttajat heittävät, luotettava siihen, että elämä kantaa. Ei mikään helppo tehtävä. Riippuvuudesta voi kuitenkin parantua, mielihyvää oppia saamaan muista asioista ja selviämään ilman vanhoja turvakeinoja. Pala palalta. Riippuvuudesta toipuminen on ennen kaikkea matka, oikoteitä ei ole. Välillä kaadutaan, suistutaan pois tieltä, mutta olennaista ei olekaan se, kuinka suoraa tietä kuljet, vaan se, että kaikesta huolimatta suuntaat eteenpäin. Kun kaadut, lohduta itseäsi, älä rankaise. Kun nouset ylös, pyyhi pölyt jaloistasi, onnittele itseäsi ja nosta katse ylöspäin.

Riippuvuus ei ole oma valinta. Riippuvuus on sairaus. Riippuvuudesta kärsivä tarvitsee hoitoa, tukea, ymmärrystä ja rohkaisua. Sillä omien pelkojen kohtaaminen vaatii lujasti työtä. Ja työ tuo mukanaan ahdistusta. Omia pelkoja ja ahdistusta on kuitenkin mahdollista oppia hallitsemaan ilman pakenemista. Ongelmien lakaiseminen maton alle ei poista ongelmia, ainoastaan siirtää niiden kohtaamista. Itse suosin kuitenkin siivoamista kerralla tai huone huoneelta. Elämä on kevyempää elää ilman turhia villakoiria nurkissa pyörimässä :)

Tässä mietittävää alkavaan viikkoon. Hyvää maanantaita kaikille!

-Katja





lauantai 24. syyskuuta 2016

Mitäpä jos et laihduttaisi?

Tämä on 10:s osa oman kehon kuunteluun liittyvää juttusarjaa. Aiempia osia löydät täältä alkaen.

Patrik Borg kirjoitti hyvän jutun liittyen laihduttamiseen, tai oikeastaan siihen liittyen, miksi laihduttamaan alkaminen alunperinkin on huono juttu. Postauksen löydät täältä. Koska teen itse töitä saman ilmiön parissa ja olen täysin samalla linjoilla Patrikin kanssa ja koska liputan oman kehon kunnioittamista, päätin kirjoittaa oman muistilistani asioista, joita kannattaa miettiä hetki jos toinenkin laihduttamisajatusten yhteydessä.

  1. Mitä laihduttamiselta odotat saavasi? Miksi laihdutat? Tiedäthän, ettei onnellisuus ja hyvinvointi ole kiloissa, vaan tavassasi elää?
  2. Miten olet ajatellut laihduttamisen toteuttaa? Tiedäthän, että tapojen tulee jatkua myös viikkojen ja kuukausien jälkeen, jotta myös lopputulos on kestävä? 
  3. Ovatko ajattelemasi keinosi arjen kestäviä, siis myös niihin kiireisiin, väsyneisiin ja toivottomilta tuntuviin, sopivia? Onhan sinulla edelleen aikaa myös perheellesi, ystävillesi, työllesi, unelle, ruoanlaitolle, kaupassakäyntiin, kodin siivoamiseen, pyykkäämiseen, harrastuksille, levolle ja vain olemiselle? Olethan ylipäätään ajatellut tätä?
  4. Mitä ajattelet laihduttamisen tarkoittavan kehon kannalta? Tiedäthän, että kehon ulkomuodon ja kilojen takana on monimutkainen elintoimintojen systeemi, jolla on omat toimintaperiaatteensa. Siihen puuttuminen ilman selkeää käsitystä siitä, mitä on tekemässä ja miksi voi tehdä tuhoja, joita ei hetkessä korjatakaan. Jotkut tuhot voivat jäädä pysyviksi. Jos yhtään epäröit osaamistasi, kysy ensin mieluummin asiantuntijalta. You know, joskus auton tai vaikkapa keittiönhanan korjaaminen voi tulla halvemmaksi, kun kutsuu ammattilaisen paikalle....
  5. Onko sinulla aiempia kokemuksia laihduttamisesta? Mitä olet niistä oppinut? Todennäköisesti ne eivät ole olleet toimivia, kun jälleen laihduttamista mietit. Ethän vai aio lähteä samalle linjalle?
  6. Vietätkö juuri viimeisiä herkkuhetkiä, koska et tule nauttimaan niistä piiiiiitkäääään aikaan? Toisin sanoen, kuurilleko olit alkamassa? Tiesithän, että karkkilakot ovat so last season?
  7. Mikä sai sinut miettimään laihduttamisen tarpeellisuutta? Siis onko sille todella, ihan aikuisten oikeasti tarve? Vai innostuitko ajatuksesta tv-ohjelman, naistenlehden kannen tai instagram-kuvan perusteella? Tiesithän, että median tavoitteena on tehdä rahaa, se ei ole hyväntekeväisyyslaitos. Siksi KAIKKEEN sen sisältöön tulee suhtautua varauksella. Kuvankäsittely, you know, on aika tehokas keino saada ihmiset haaveilemaan paremmasta elämästä. Ihmisiä ne mallitkin kuitenkin ovat, iloineen ja suruineen. Elämältä ei laihduttamisella voi suojautua.
  8. Kysyn vielä kerran: Miksi laihdutat? Oletko varmasti käyttänyt kaikki oljenkorret, kilauttanut kaverille ja kysynyt yleisöltä, ennen kuin päätät hypätä tuntemattomaan, arvata oikein seitsemän numeroa ja toivoa parasta? Koska sitä se on. Viihdettä viisitoista minuuttia, arpapeliä ja sadattelua loppuaika. Harvemmalle kun osuu se jättipotti kertaheitolla. Suurin osa joutuu tekemään töitä. Hitokseen töitä. Sitä toivoisi työllään olevan jonkin todellisen merkityksen.
Jos tämä lista sai sinua yhtään epäilemään laihduttamista, hyvä. Se oli tarkoituskin. Koska laihduttaminen mielletään edelleen liian vähäiseksi ja yksipuoliseksi syömiseksi, liialliseksi liikkumiseksi, orjalliseksi työksi ja tuskaksi. Siksi yritykset kaatuvat. Kun keinot ovat epärealistiset ja kehoa epäkunnioittavat, homma tulee tyssäämään omaan mahdottomuuteensa. Mustavalkoisuus voi sopia sisustukseen, mutta se ei todellakaan sovi fiksuihin elämäntapoihin, hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

Laihtua voi, jos on todella tarvetta, ilman laihduttamista. Sen voi tehdä yksinkertaisesti muutamalla elintapoja painon ja kehon voinnin ympärillä, sillä paino ja kehon koostumus ovat sivutuotteita, seurauksia teoista ja toiminnoista perusarjessa. Se, mitä teet tai jätät tekemättä, näkyy ja tuntuu ajan mittaan kehossa. Jos haluat muutoksia kehoosi, sinun on muutettava tapojasi suhtautua siihen. Annatko kehollesi riittävästi ja monipuolisesti, säännöllisin väliajoin ruokaa, lepoa ja liikuntaa, mielihyvää tuottavia asioita ja ovatko ympärilläsi ihmissuhteet kunnossa? Jos vastasit yhteenkin kohtaan EI, suosittelen miettimään sen kohdan/kohtien korjaamista ja seuraamaan, mitä vaikutuksia on todellisten asioiden kuntoon laittamiselle voinnillesi, painollesi ja kehollesi.

Saatat yllättyä, minä en :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Muistakaa levätä ja nauttia!

-Katja


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kiireisen aamun pelastaja(t)

Aamuisin haluan juoda kahvini rauhassa. Mutta koska arki on vaihtuvia tilanteita ja aikatauluja, ei siihen aina ole mahdollista. Ja koska haluan juoda hyvää kahvia, on kahvi yleensä keitettävä itse kotona. Silloin termosmuki pelastaa tilanteen! Eikä mikä tahansa termosmuki minulle kelvannut, sillä en pidä perinteisten mukien pienestä juontiaukosta enkä kaivannut mukiini kahvaa. En myöskään halua kantaa mukanani kahvitonkkaa (jollaisia osa kaupan malleista oli), vaan yhteen juontikertaan sopivan määrän. Nykyisen mukini tilasin netistä. Tai tilasimme molemmille omat, minulle pinkki ja miehelleni sininen (jossa tosin on tyttömäiset tekstit, mutta no, mitäs tuosta :D). Siinä on kokonaan irrotettava kansi ja malli on siro.



Toinen kahviin liittyvä ongelma (tai no ongelma ja ongelma) on kahvinjauhaminen. Jos aikataulu painaa päälle ja sängystä herätessä on vähän pökkyräinen olo, on parempi turvautua valmiiksi jauhettuun kuin alkaa säheltämään papujen jauhatuksen kanssa. Sinällään ajansäästö on kymmeniä sekunteja, eli ei juuri mitään, mutta siivoamisen vaiva (ja mahdollinen säheltämisen myötä syntyvä sotku) jäävät yhtälöstä pois.


Kuulin kehuja Rekon tummapaahtoisesta luomukahvista. Se on kelvannut itsejauhetun kahvin korvikkeeksi, vaikka ei täysin sille vertoja vedäkään. Tasalaatuinen ja tumma, joskin hieman omaan makuuni laimeahko maku. Sopii hyvin arkiseksi kahviksi. Viikonloppuaamuisin ehtii sitten keittää kahvit vähän pidemmän kaavan kautta.

Seuraavaksi haluan kokeilla Pauligin uusia kaupunkikahveja. Onko jollakulla näistä jo kokemuksia?Mitä suosittelisitte?

-Katja



maanantai 19. syyskuuta 2016

Syksyn Klassikko

... on Puolukkapuuro tai Vispipuuro, kuinka sitä haluaakaan kutsua.

Ja koska kokeilumoodilla mennään, valmistin vispipuuroni tällä kertaa speltistä.  Sunspeltin Täysjyvämanna sopi todella hyvin mannasuurimoita korvaamaan. Maku oli aavistuksen viljaisempi, mutta muuten en olisi lopputulosta perusversiosta erottanut.  Kypsennyksessä sen sijaan annan pisteet tälle tuotteelle. Suurimoiden keittoaika oli vain 3 minuuttia ja haudutus loppuun muutaman minuutin. Keitin alkuun puolukoita veden ja sokerin kanssa vajaan 10 minuuttia, minkä jälkeen lisäsin suurimot ja homma olikin melkein jo siinä. Puuron jäähdytyksen jälkeen vispasin puuron sähkövatkaimella kuohkeammaksi, samalla väri vaaleni. Mieheni kommentti liittyi vain väriin: maku oli hyvä, mutta väri oman äitinsä puolukkapuuroa (joka muuten on äärimmäisen hyvää) vaaleampi. Aika hyvin siis!

Tässä ohje: 

1 l vettä
4 dl pakastepuolukoita
2 dl Täysjyvämannaa
1 dl sokeria 

1. Kuumenna vesi, lisää sokeri ja puolukat.  Anna kiehua 5-10 min.
2. Lisää vispaimella samalla vatkaten suurimot ja anna seoksen kiehua matalalla lämmöllä 3 min.
3. Sammuta liesi ja anna hautua puuron kannen alla 5 min.
4. Jäähdytä puuro ja vispaa kuohkeaksi.




Ja kylmän maidon kera, tottakai!

-Katja

perjantai 16. syyskuuta 2016

Vatsaystävällistä leipää

Postaus on 9.osa oman kehon kuuntelusta kertovaan postaussarjaan.

Vihdoin se on täällä! Vatsaystävällinen ruisleipä! Tätä olen odottanut!

Olen kärsinyt vatsavaivoista koko pienen ikäni. Kaikki alkoi laktoosi-intoleranssista ala-asteella, turvotuksista lukiossa ja opiskeluaikana aloin kiinnittämään huomiota yksittäisten ruokien sopimattomuuteen. Silloin ärtyneen suolen oireyhtymä ja FODMAP-käsite olivat vielä lapsen kengissä. Päätelmäni kuitenkin sopivat lisääntyneeseen tietoon paremmin ja huonommin imeytyvistä hiilihydraateista viljatuotteissa, hedelmissä ja kasviksissa. Oireet ovat aika hyvin tänä päivänä hallussa, mutta on se melkoista myyräntyötä ja kokeiluja vaatinutkin. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin tullut samaan päätelmään: se ei johdu vain ruokavaliosta. Kun vatsassa tuulee ja kipristelee, niin myllertää myös muussa elämässä. On stressiä, kiirettä, huonosti nukuttuja öitä, liian raskasta liikuntaa, liika vauhti päällä. Välillä olen manannut vatsan toimintani alimpaan mahdolliseen, mutta palautan mieleeni myös vanhan viisauden vatsasta hyvinvoinnin mittarina. Toisaalta voisin siis sanoa olevani onnekas, kun minulla on kehon osa, joka kertoo, missä mennään?


Syömisiä ja samalla arjen hallintaa helpottaa, kun olen löytänyt tietyn perusvalikoiman ruokia ja juomia, jotka yleensä sopivat. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, korkeintaan sitä voi kategorisoida alhaisen FODMAP:n ruokavalioksi, joka sekin on käytännössä aika suhteellinen käsite. Olen heivannut pois päivittäisestä käytöstä pahimmat oireita aiheuttavat ruoat, kuten esimerkiksi omenat, päärynät, vesimelonin, sipulit, kaalet, pavut ja perusruisleivän. Hedelmäkorissamme on sen sijaan aina banaaneja, kiivejä, joskus viinirypäleitä, melonia ja sitrushedelmiä. Pakkasesta löytyy mustikoita ja mansikoita. 100% kauraleipä, nimenomaan Uotilan versio, on tähän mennessä ollut leivistä varmin valinta, lisäksi syön kaurapuuroa, joskus tattarista ja hirssistä valmistettuna tai itsetehtyinä sekoituksina, riisiä, perunaa, valkoista pastaa, maissihiutaleita ja gluteenitonta mysliä. Kasvisosastosta erilaiset salaatit, tomaatti, kurkku, paprika, kesäkurpitsa ja porkkana ovat vakiovieraita kypsennettyinä tai raakoina. Silloin tällöin syön muutaman ruishapankorpun tai sekaleipää, punaherukoita, bataattia, punajuurta tms. , jotka eivät päivittäiseen käyttööni sovi. Mikään ei siis ole kiellettyä täysin, määrät ratkaisevat ja käyttöuseus. 

Ärtyneen vatsan oireyhtymä on todella yksilöllinen vaiva. Se, mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi juuri sinulle. Myös oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat ihmisestä toiseen. Jollekin ilmavaivat ovat arkipäivää, joku ravaa vessassa pitkin päivää, jollakulla vatsa ei toimi lainkaan. Myös vatsaoireille antamamme merkitykset vaihtelevat. Joku pitää ilmavaivoja vain toimivan suoliston merkkinä (bakteerit kun siellä vain tekevät työtään), toinen kokee piereskelyt ja turvotukset erittäin epämiellyttävinä ja arkielämää häiritsevinä. Siinä vaiheessa, kun homma todella häiritsee, on hyvä miettiä hetki syömisiään ja elämäntilannettaan. 

Omat sopivat tuotteet löytää kokeilemalla. Joskus maitohappobakteerivalmisteetkin saattavat auttaa. On kuitenkin tärkeää pitää mielessään, että ruokavalion tarkkailu ja rajoittaminen voivat johtaa entisestään olon huonontumiseen. Liian vähän tai yksipuolisesti syöminen ovat riskinä, jos karsii pois ruokia korvaamatta niitä mitenkään. Jos muutaman suomalaisittain yleisen pierettävän ruoan, kuten hernekeiton, kaalilaatikon, ruisleivän, omenan ja luumujen vähentäminen ei riitä, on hyvä tarkistuttaa ravitsemuksen asiantuntijalla oman ruokavalionsa tilanne tai tarttua asiantunteviin oppaisiin, esimerkiksi Leena Putkosen Superhyvää suolistolle-kirjaan (Leenasta enemmän täällä) TAI Reijo Laatikaisen Herkän vatsan valinnat-kirjaan (Reijosta enemmän täällä). Molemmat ovat laillistettuja ravitsemusterapeutteja ja erittäin päteviä sellaisia. 

Vatsaoireiden taustalla voi olla mitä vain keliakiasta liian vähäiseen tai runsaaseen kuidunsaantiin, liian vähäisestä syömisestä liian vähäiseen juomiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen tai liialliseen stressikuormitukseen. Aina se gluteeni tai maito ei ole suinkaan pahan alku ja juuri ;). Siksi omaa tilannettaan kannattaa vähän tarkkailla hetki ja miettiä vaivaa eri näkökulmilta, analysoimatta kuitenkaan liikaa. Terveeseen vatsaan kun liittyy ääniä ihan luonnostaan.

Gluteenista puheenollen. Tiedättehän, että gluteeni on proteiinia viljassa ja FODMAP:t puolestaan hiilihydraatteja. Keliakiassa gluteenin välttäminen on ehdotonta suolinukan (suolen imeyttävää osaa) tuhoutumisen estämiseksi, mutta FODMAP:sta vastaavankaltaista vaaraa ei ole. Ikäviähän oireet toki ovat ja voivat heikentää yleisvointia ja mielialaa, mutta hengenvaaraa niistä ei ole.  Tutkimustulokset puhuvat enemmän FODMAP:ien kuin gluteeniherkkyyden puolesta, joten älkää turhaan pelätkö gluteenia. Keliakia toki on syytä poissulkea, jos sellaista on aihetta epäillä esimerkiksi sukutaustan puolesta, mutta turhanpäiten ruokavalion rajoittaminen ikään kuin varmuuden vuoksi ei ole suositeltavaa, se saattaa pahentaa vain asiaa (stressi, liian vähäinen syöminen....).  Paitsi että gluteeniton ruokavalio laihduttaa lompakkoa, se myös johtaa herkästi liian vähäiseen kuidunsaantiin (ja sitä kautta esim.ummetukseen) ja saattaa myös vaikeuttaa syömisiä kodin ulkopuolella. Itse olen mieltänyt FODMAP-ruokavalion loogiseksi ja helpoksi saada monipuoliseksi muutamilla korvaamiseen liittyvillä nikseillä, mutta no, ehkä olen vähän puolueellinen tässä asiassa :D. Keliakiasta minulla on kokemusta perhepiiristä. 

Kun vatsa voi hyvin, myös mieli voi hyvin.  Siksi vaihtelu rajoittuneeseen ruokavalioon on aina tervetullutta. Vakka olin jo oppinut elämään ilman ruisleipää, otan uutuuden mielihyvin jatkossakin ostoskoriini. Kauraversio tästä uutuudesta oli myös hyvää, pehmeämpää kuin Uotilan siivut. Ehkä tätäkin ostan jatkossa. Maun ja rakenteen lisäksi hyvää on myös leipien saama Sydänmerkki, eli suolaakin on käytetty kohtuudella. Hinta oli suhteellisen korkea, reilut 2 euroa 4 leipää ( 8 viipaletta), mutta onneksi pelkällä leivällä ei olekaan tarkoitus elää :D


Onko teissä lukijoissa vatsavaivaisia ja oletteko jo kokeilleet näitä Fazerin uutuuksia?

-Katja

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Uutuuksia osa 2

Ja taas on aika uutuuksien.

Tällä kertaa ostoskoriini päätyivät Arlan uuden Lempi-sarjan Turkkilainen jogurtti, Saarioisen uudet leikkeleet ja makean puolelta Fazerin uudet tyylikkäät Berry Pearls-sarjan suklaakuorrutteiset mansikat. 

Tykkään uuden Lempi-sarjan ulkoasusta. Sarjaan kuuluvat myös mm. ruokakermat. Ideana on ollut tuoda keittiöihin luonnollisuuden tuntua ja kieltämättä itselle purkeista tulivat mieleen mökkimaisemat. Muita sarjan tuotteita en ole vielä kokeillut, mutta jogurtin perusteella en tiedä kokeilenkokaan. Maku oli aika pliisu. Ehkä toimii paremmin ruoanlaitossa kuin välipalatuotteena ja silloin, kun lopputulokseen halutaan rakennetta, muttei liikaa happamuutta. Itse taas olen happaman ystävä, joten minua tätä tuote ei vakuuttanut. 

Hintaa tälle 300 g purkille tuli noin 1, 25 euroa, mikä on laktoosittomalle tuotteelle ihan ok. 
Silti, ei jatkoon.


Saarioisen uudet leikkeleet lupaavat ulkoasultaan paljon makua. Molemmat lunastivat kyllä makuodotukset. Lisäksi tuotteille on myönnetty sydän-merkki, mikä lisää plussia näille tuotteille. 150 g pakkaus maksoi reilun 2 euroa. Chili-sitruuna broilerinleikkele oli näistä kahdesta enemmän minun makuuni, se oli raikkaampi ja toi raikkautta myös leivällä. Sen sijaan BBQ on BBQ. Itse en leivälle kaipaa mausteisuutta ja siksi tämä makukinkut jäävät jatkossa kyllä kaupan hyllylle, vaikka kiva tuote muuten onkin. Chili-sitruuna jatkoon!



Ja sitten suut makiaksi! Tämä kaunokainen pomppasi silmiini. Maitosuklaalla kuorruttettuja pakastekuivattuja mansikoita. Tyylikäs ulkoasu houkuttelee varmasti muitakin ostamaan. Lisäksi tämä on loistava lahjaidea vaikka kukkakimpun kera.  Suklaapallerot olivat reilun kokoisia ja fazerin sininen maistuu hyvin, mansikan makua voimakkaammin tosin. Paketti on suuri sopiva muutaman kaverin kahvitteluille. Muutama pallero maistui hyvältä, sen jälkeen maku oli aika pliisu. Toisaalta niinhän se saa mennäkin: makeantarve voi tyydyttyä vähäisemmälläkin määrällä kun syö kerralla hyvää ja hyvällä omallatunnolla. Tämä tuote sopii siihen :)

Sarjaan kuului myös toinen versio, maitosuklaalla kuorrutettuja karpaloita. Hintaa paketilla oli 2,5 euroa. Laatuunsa nähden ok hinta. Aion kokeilla myös karpaloversiota, ja hyödyntää lahjaideana, mutta muuten kerran syötynä nämä olivat nähty ja koettu. Jättivät kuitenkin positiivisen fiiliksen :)


Saa nähdä, mitä sitä vielä kaupassa kulkiessa löytää!

-Katja





maanantai 12. syyskuuta 2016

BookBeat- vaihtelua lukemiselle

Tämä ei ole kaupallinen kampanja

Muutamassa blogissa olen törmännyt postauksiin kaupallisesta kampanjasta BookBeatin kanssa. BookBeat on Bonnier-kustantamon alainen ääni- ja e-kirja-palvelu, jossa kuukausimaksulla 16, 90 euroa saa rajattomasti kokeilla, kuunnella ja lukea lasten ja aikuisten kirjoja suomeksi tai ruotsiksi. Kun lauantai-iltana mietin, mitä tekisin hetken ennen nukkumaanmenoa, päädyin latamaan sovelluksen puhelimeeni ja kokeilemaan palvelua 1 kk ajan. Tavallisesti kokeilujakso kestää 2 viikkoa, mutta BookBeatin kanssa yhteistyötä tekevät bloggaajat tarjoavat kampanjakoodeja, joilla kokeilujakso on peräti 1 kk ajan. (googlatkaa blogi ja BookBeat)


Olen aiemmin suhtautunut skeptisesti äänikirjoihin, koska olen luullut tarinoinnin olevan monotonista ja tylsänkuuloista. No, olin todella väärässä! Ainakin sen kirjan, jota ryhdyin kuuntelemaan, kertoja eläytyi hyvin tekstiin ja huomasin heti pääseväni mielikuvissani kirjan tapahtumiin kiinni. Hekottelin jopa välillä ääneen. Siinä kuunnellessani rentouduin päivän touhuista ja nukahtaminen oli helppoa. Valoja ei tarvinnut pitää "kirjaa" varten päällä. Sai vain olla huoneen pimeydessä ja lämpimästi peiton alla. Voi olla, että torkahtelin jo ennen sovelluksen sammuttamista, sillä huomasin jossain vaiheessa kuuntelukokemustani, etten ollut seurannut tarinaa hetkeen aikaan. Sellainen nukahtaminen on ihan parasta! Vähän vastaavaa voi kokea television ääreen nukahtamisessa. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan :D.


BookBeatin tarjonta on todella laaja verrattuna muihin aiemmin äänikirjoja tarjoaviin palveluihin. Kirjoja löytyy laidasta laitaan, uusiakin. Jäänkö BookBeatin asiakkaaksi jatkossa jää vielä arvoitukseksi, mutta ainakin tämän kuluvan kuukauden aion nauttia täysin siemauksin ja kehua palvelua muille. Vaikka perinteisen kirjan lukemisessa onkin oma taikansa sen valitsemisesta alkaen, on äänikirjalle mielestäni omat plussansa. Se kulkee missä vain puhelinkin kulkee. 

Seuraavaksi aion kokeilla äänikirjan kuuntelua lenkillä. Ruokaa laittaessani kuuntelu on jo testattu. Vaikka musiikista pidän kovasti, on jatkuvan tarinan kuuntelemisessa oma viehätyksensä. Odotan jo innolla, mitä "kirjassani" seuraavaksi tapahtuu!
Aloitin kokeiluni Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävästä, josta olen kuullut kehuja. Ja voin kertoa, että hyvä sen on. Suosittelen palvelua, ainakin kokeilumielessä :)


Hyvää alkanutta viikkoa!

-Katja