torstai 15. elokuuta 2013

Ihmeellinen ja ihana naisvartalo

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea naisvartalo kokee elämänsä aikana?

Syntymän jälkeen pehmeä ja notkea vauvanluusto venyy ja vahvistuu vuosien varrella, lihakset kehittyvät koordinoimaan jokaista liikettä tarkoiksi ja tasaisiksi. Muut rakenteet, sisäelimet, verisuonisto, hermosto muovautuvat ylläpitämään koko ajan yksityiskohtaisemmaksi muodostuvaa koneistoa. Iho suojaa ulkopuolisilta uhkilta, joskus kolhiintuenkin, matkatessaan kohti aikuista, itsenäistä yksilöä, joka puolestaan on valmistautumassa luomaan uutta yksilöä jatkamaan ihmissukua.

Syntymämerkit, lapsena sairastetut rokot, päiväkodissa sattuneet haaverit, ala-asteella leikityt lumisodat, kiusatuksi tuleminen, harrastukset, ensirakkaus, kaveriporukat, ammatinvalinta, ura ja vapaa-aika. Haaveet ja pettymykset.

Parisuhde. Perhe. Raskaus. Synnytys. Imettäminen. Lapsen kasvattaminen. Äitiys, kumppanius, ystävyys. Oma ja toisten hyvinvointi.

Rakkaus. Turva. Sodat. Riidat. Kriisit. Työttömyys, lama. Varakkuus. Pystyvyys. Mahdollisuus. Luonnonkatastrofit. Selviytyminen. Sairastuminen.

Arki. Kiire. Ruoka. Lepo. Liikunta. Stressi, rentoutuminen. Huolet, pelot. Pienet ilot.

Kehomme on nerokkaasti suunniteltu ja vielä mahtavammin toteutettu. Se pystyy hyvin pitkälti sopeutumaan olosuhteisiin, uusiutumaan ja jatkamaan eteenpäin.  Mutta silläkin on rajansa. Aina eivät asiat mene kuten suunniteltiin tai kuten itse haluaisi. Tapahtuu asioita, arvaamattomiakin.

Kehomme on ladattu määrätyllä määrällä kapasiteettia, kudosta ja toimintaa. Kokemukset, niin ilot kuin surut, jättävät niin näkyviä kuin näkymättömiä jälkiä, joskus tatuoimme itse merkkejä iholle ajatuksistamme ja tunteistamme. Osa arvista häipyy ajan kuluessa pois, osa jää muistuttamaan eletystä elämästä. Kehomme heijastaa kuka olemme ja miten olemme päätyneet tähän.

Kauneusihanteet eivät heijasta meitä. Ne pysyvät muuttumattomina, vaikka elämä itsessään muuttuisi. Luonnollisuus puolestaan on koko ajan liikkeellä olevan käsite. Elämä itsessään on epävarmaa, varmaa on vain kuolema. Silti, joka päivä, joka hetki, jossain päin maailmaa joku suree elänyttä kehoaan, peilaa itseään ikuistettua, muuttumatonta kuvaa vasten ja kokee olevansa huono, riittämätön, vääränlainen.

Entä jos kysyisimme keholta sen mielipidettä? Mitä vastaisi murrosikäisen tytön keho, joka valmistautuu hedelmälliseen kehoon kuukautistoimintaa käynnistämällä, joka suurentaa lantiota lapsen synnytystä helpottaakseen, joka lisää rasvakudosta rintoihin lapsen ruokkimista varten, joka lisää rasvakudosta lantiolle ja reisiin varmistaakseen naishormonien tuotannon jatkossakin? Mitä se vastaisi, jos sen kehotettaisiin olemaan vähärasvainen mutta rinnakas, siro ja suoranmallinen, poikamainen mutta naisellinen yhtäaikaa?

Entäpä raskaana olevan naisen keho? Mitä se vastaisi, jos sen kehotettaisiin olla suurenematta liikaa vatsan kohdalta samalla yrittäen taata lapselle kasvualustaa? Tai pitää rinnat kiinteinä ja tasaisen pyöreinä, kun niitä pitäisi samalla valmistaa maidontuotantoa varten?

Miksi pitäisi?

Jos luonnollisuutta olisi olla aina lihaksikas mutta siro, ryhdikäs ja  huoliteltu, mehän olisimme sitä ilman pakkeleita, kauneusleikkauksia, kovaa treenaamista, tiukkaa ruokavaliota ja alituista ahdistusta pienistä painonmuutoksista.

Jos naiset lehtien kansissa ja mainoksissa olisivat luonnostaan samanlaisia, kuviahan ei tarvitsisi muokata jälkikäteen.

Mutta niitä muokataan. Peitetään pieniä virheitä, oiotaan suurempia. Tehdään halutunlainen. Myyvempi.

Mutta mitä virheitä? Katso luonnonmuovaamia kiviä, yksikään ei ole täysin tasaisesti hiotunut, yksikään ei ole samanlainen. Silti ne ovat kauniita, juuri sellaisenaan täydellisiä.
Elämän hiomia taideteoksia. Miksi ihminen poikkeaisi tästä?

Meillä on valtaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä haluamme. Tai niin kuvittelemme. Kunnes tulee tsunami. Tai lento-onnettomuus. Tai autokolari. Tai perustarkastuksessa tehdään sattumalta diagnoosi parantumattomasta sairaudesta.

Silloin muistamme, miksi olemme tässä. Elämässä elämää. Ja mikä sen mahdollistaa.

Kehomme. Ihmeellinen vartalomme. “Liian” aliarvostettu, ei “liian” lihava tai muuten epäsopiva. Tekemässä tärkeää tehtäväänsä.

Voit auttaa sitä. Vie sanomaa eteenpäin. Kerro ystävillesi. Kerro lapsillesi.

Ja muista, että se, miten suhtaudut itseesi, näkyy kyllä ulospäin: ilmeissäsi, eleissäsi, puheissasi, elämäntavoissasi. Kauneus on todella sisältä kumpuavaa voimaa. Jos todella uskot kehosi ihmeellisyyteen, älä vain kerro asiasta, vaan toimi sen mukaisesti. Muutos voi alkaa vaikka samantien. Kun seuraavan kerran menet peilin eteen tai kuljet ohi peilikuvasi heijastavan näyteikkunan, katso itseäsi ihaillen, älä virheitä etsien. Sillä hymy, silmäsi, ryhtisi kertovat kuka olet, ei kampauksesi pysyvyys tai meikkisi virheettömyys. Tee itsellesi hyvä olo päivittäin, sillä sinä ja vartalosi olette sen arvoisia.

Näin sinä voit edistää realistisen kauneusihanteen syntymistä ja kasvua. Ja hyvää oloa omana itsenäsi, omassa kehossasi.

1 kommentti:

  1. Oi vau, tosi vaikuttava kirjoitus! Kiitos tästä <3 !

    VastaaPoista