Saat sen mistä luovut

Näin se on. Saat sen mistä luovut.

En ole vielä lukenut Tommy Hellstenin samannimistä teosta, mutta teoksen nimi on jo sinällään täydellinen elämänohje.

Enemmän ei ole enemmän.
Mutta vähemmän on enemmän.
Määrä ei korvaa laatua.
Mutta laatu voi korvata määrän.
Huomista suunnitteleva voi menettää tämän päivän.
Mutta hetkessä elävä voi saada molemmat.
Ennakkoasenteet rajaavat mahdollisuuksia.
Mutta utelias löytää uusia ovia.

Keholle ja mielelle yksinkertaisuus on parasta. Tiukasti työtään, ihmissuhteitaan, syömisiään, liikkumisiaan, kehoaan yms. kontrolloiva luulee hallitsevansa elämäänsä. Mutta se ei ole totta. Todellinen hallinta saavutetaan päästämällä irti kontrollista. Silloin voi kokea olevansa yhtä niin itsensä kuin elämänsä kanssa.

Kun arvostetaan ja tavoitellaan vain päämääriä ja saavutuksia, mietitään maalia jo lähtöviivoilla, menetetään itse matka. Onnellisuutta ja mielihyvää ei voi aikatauluttaa tai hallita, se on jo olemassa riippumatta haluistamme tai toiveistamme. Meidän tehtävänä on vain havaita se.

Näillä sanoin haluan herättää kaikkia miettimään näin kevätauringon voimin omaa suhdettaan itseensä ja elämäänsä.

Oletko sinä liikkuja?

Keskustelin työpaikkani fysioterapeutin kanssa kuluneella viikolla liikkujan määritelmästä, siis siitä, kenet voidaan luokitella liikkujaksi ja kenellä voi ajatella olevan erityisesti tarvetta kiinnittää huomiota riittävään ja monipuoliseen syömiseen kasvaneiden energia- ja ravintoaineiden tarpeiden vuoksi ja mahdollisesti käyttää palautusjuomia tai -ruokia.

Lähde

Päädyimme yhteistuumin määrittelemään liikkujan henkilöksi, joka liikkuu säännöllisesti enemmän kuin arki- ja hyötyliikkumisen verran, esimerkiksi käy salilla, jumpassa, lenkillä, pyöräilemässä yms. eli tarkoituksellisesti lähtee liikkumaan sisä- tai ulkotiloihin, yksin tai yhdessä muiden kanssa, kuntoa tai fiilistä kohottaakseen. Arki- ja hyötyliikkumiseen sisältyy perusarjessa luonnostaan tapahtuvat liikkeet ja askeleet, esimerkiksi kaupassakäynti, siivoaminen, pihatyöt, työmatkat ja töissä tapahtuvat liikkumiset paikasta toiseen, lasten kanssa puuhailu yms.

Varsinaista aika- tai kilometrimääritelmää ei ole, sen sijaan säännöllisyys korostuu.  Oheinen liikuntapiirakka on myös hyvää osviittaa antava malli liikkujasta.

Lähde

Säännöllisesti liikkuvan täytyy kiinnittää riittävään syömiseen huomiota päivittäin, jotta palautuu, kehittyy ja jotta jaksaa liikkua jatkossakin. Liikkuminen ei ole itsensä rankaisukeino. Liikkuminen ei siis ole synnynpäästö tai oikeutus mitä sattuu-syömisille eikä ole tarkoitettu kalorien kuluttamista varten. Liikkujan täytyy syödä! Ja syödä nimenomaan hyvälaatuista ruokaa, eikä plekästään herkkuja.

Lähde

Oman kehon kuuntelu on lähtökohtana riittävyydelle, kuten ei-liikkujallakin, mutta lajista ja määristä riippuen riittävyys ei välttämättä toteudu pelkästään omaa nälkää kuuntelemalla. Esimerkiksi korkeasykkeisen lajin, esimerkiksi crossfit-tunnin tai juoksun, jälkeen näläntunne voi kadota.  Energiantarve kuitenkaan ei katoa. Kuntosaliharjoittelun jälkeistä lihaksen kaipaamaa rakennuspalikoiden tarvetta ei myöskään välttämättä tunne. Siksi on hyvä opetella liikkumisen alusta alkaen pitämään huolta fiksuista ateriavalinnoista, annoskooista sekä säännöllisistä ateriaväleistä.

Lähde

Tapoja toteuttaa riittävä syöminen on monia. Helpointa on huolehtia siitä, että kaikki päivän ateriat ovat fiksusti koottuja ja riittäviä aamusta alkaen päivästä toiseen. Kevyeen liikkumiseen (esim. kävely, jooga, liikkuvuustunnit) ei välttämättä muuta tarvita. Nämä lajit voivat auttaa täsmentämään kehon viestejä nälästä ja kylläisyydestä eli kohti riittävää syömistä, sillä parhaimmillaan ne rauhoittavat sekä kehoa että mieltä. Mutta, pitkien kävelyjen, sauvakävelyjen, voimakkaiden joogaharjoitteiden jälkeen voi olla tarpeen syödä ainakin liikuntaa seuraava ateria liikkujan lautasmallin mukaisesti TAI ottaa pieni palari, esimerkiksi lasi maitoa ja banaani, liikunnan jälkeen, ja kuulostella omaa oloa muilla aterioilla.

Rankemman liikkumisen jälkeen palari + liikkujan lautasmalli on paikallaan.

Palari, oli se sitten juoma- tai ruokamuodossa, puoltaa paikkaansa paitsi kehon palautumisen myös syömisen hallinnan apuna, sillä se antaa peliaikaa rauhoittua liikkumisen jälkeen, käydä suihkussa, venytellä, valmistaa ruokaa yms. ilman kiukkupotkuraivareita. Liikkumisen jälkeisen aterian syömiseen voi keskittyä paremmin, kun pahin kehon energiantarvepiikki on taitettu, ja aterian kykenee koostamaan myös fiksummin kun mieli ei ole nälkäsumussa.

Muita hyviä palareita ovat esim. hedelmä- tai marjapirtelöt, proteiinirahkat tai -jogurtit, hyvälaatuiset proteiinipatukat (ainesosina muutakin kuin keinotekoisia makuja ja jos vatsa kestää), leikkelevoileivät kasviksilla yms. välipalaan verrattavat nopeat tai mukana helposti kulkevat tuotteet.

Palari ei ole välttämätön, mikäli liikkumisen jälkeen syödään pian (n. 30 min), jolloin aterian yhteydessä voidaan huomioida liikkuminen. Ateriaa voi tällöin vahvistaa liikkujan lautasmallin mukaisesti jälkiruoalla, lisäjuomalla, lisäleivällä, kananmunalla, raejuustolla, pähkinöillä, siemenillä yms.

Hälytysmerkkejä alikanttisesta syömisestä ovat mm. väsymys, univaikeudet, matala mieliala, mielenkiinnottomuus, rasitusvammat, kuukautisten poisjäänti ja toki se, että kehitystä ei enää tapahdu, kunto ei kohene. Samanlaisia oireita aiheuttaa myös liian vähäinen lepo. Levon puutetta ei voi hyvälläkään syömisellä kompensoida.

Lähde

Mikäli epäilet, ettei tämä pyhä kolminaisuus ole kunnossa ja olet epävarma tarvittavista muutoksista, ota rohkeasti yhteyttä alan asiantuntijoihin, kuten hyvään personal traineriin, fysioterapeuttiin tai ravitsemusterapeuttiin. Joskus hyvä kokonaisuus voi olla pienestä kiinni!

Dieettien kuningas on löytynyt!

Vihdoin se on täällä!

Kaikki olemassaolevat ja menneet ongelmat poispyyhkivä Whole30, uusi hittidieetti, joka uudelleenohjelmoi kehosi vain 30 päivän aikana!  Dieettiin pääsee käsiksi poistamalla "kaiken haitallisen" ruokavaliosta, kuka tahansa siis voi toteuttaa sitä! Vau! Dieettiä mainostetaan armottomana, sillä yksikin lusikallinen jogurttia riittää tuhoamaan ohjelmoinnista saadut hyödyt ja dieetti on aloitettava täysin alusta. Vautsi vau! Miten olemmekaan pärjänneet ilman tätä ennen?

No, jaa... Hyvin? Onhan meillä ollut muita vastaavanlaisia rajoituksiin ja kieltoihin perustuvia dieettejä. Hoh hoijaa...

Ehkä armeija tekee pojista miehiä, mutta automaattiohjauksella meneminen tuskin jatkuu siviiliin palattua. Milläköhän logiikalla mielen vaikutus syömisiin loppuu "puhdistuksen" jälkeen?

Odotan edelleen sitä oikeasti kunkkujen kunkkua ruokavaliota, joka ratkaisisi kaikki syömiseen liittyvät ongelmat. Voi olla, että joudun odottamaan vielä tovin. Tai vähän pidemmänkin tovin ;)

Terveellistä fitnessiä, onko sitä?

Olen viime aikoina pohdiskellut fitness-ruokailutapoja.  
Että mihin ne ruokavaliot oikein perustuvat ja miksi tarvitaan jojoilua ruokamäärien ja painon kanssa. Että voisiko voida hyvin, jaksaa ja näyttää hyvältä ilman kana-riisi-vihanneskuuria ja pärjätä sellaisella kisakunnolla? Että missähän kunnossa kroppa sisäisesti onkaan kituutusdieettien myllerryksessä? Kuin kuivunut parsakaali? :D

Lähde

Sattumalta törmäsin alkavaan tutkimukseen aiheeseen liittyen. Jyväskylän yliopisto on rekrytoinut naisia tämän kevään ja syksyn aikana tavoitteenaan tutkia kilpailudieetin vaikutuksia kehon koostumukseen, fyysiseen suorituskykyyn ja muihin fysiologisiin tekijöihin. Mielenkiintoista! Spekulaatiota aiheen ympärillä on ollut runsaasti, joten mahtavaa saada puolueettomampaa faktaa asiaan liittyen.

Omassa ajatusmaailmassa massakauden ja dieetin vaihtelu herättää kummastusta. Syömisen tarkoituksena vaikuttaa olevan puhtaasti ulkonäkö eikä hyvinvointi. Ensin kasvatetaan lihaksia, sitten lasketaan rasvaprosenttia, että saadaan lihaserottuvuutta ja sitten... Nautitaan tuloksista? Tehdään jatkuvaa työtä tuloksen pysymiseksi? Onko se todella sen arvoista?

Lähde

Nämä ovat kaukana omasta näkemyksestäni fiksuista syömistottumuksista ja minulla herääkin huoli siitä, miten psyyke kestää moista rääkkiä ja millaiseksi suode syömiseen muotoutuu. Varmastikaan kisaaminen, tai muu hyvin tavoitteellinen saliharjoittelu, ei sovi kaikille ja fitneksen ja syömishäiriöiden yhteydestä onkin jo aiemmin viime vuoden puolella herännyt vilkasta keskustelua. Näkemyksiä on puolin ja toisin. Uskon, että osalla, tietyn taipumuksen omaavilla henkilöillä, fitness-tyyppinen harjoittelu voi laukaista syömishäiriön. Riskinä on vähintäänkin lisästressiä, mustavalkoista ajattelutyyliä ja vaikeaa ruokasuhdetta.

Lähde

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia tuloksia tulisikaan perinteisemmällä ruokavaliolla, jossa on mukana rennompaa asennetta ja monipuolisempia ruoka-aineita tarkasti punnittavan ja askeettisen ruokavalion sijaan?Millaiselta kisalavat näyttäisivät kuihtuneilta ja säikeisiltä näyttävien kisaajien sijaan? Ja millainen olo ja kunto kisaajilla olisi? Tästä tutkimuksen aihe halukkaalle :) !

Äitienpäivä joka päivälle

Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille! 

Oman äitini kanssa juhlimme jo viikko sitten tortillakestien ja mansikkatäytekakun merkeissä koko perheen voimin,  joten äiti saa kokea siis tuplajuhlat! No, oikeastaan samaa toivon kaikille äideille, sitä, että hemmotteluhetkiä ja oman olemassaolon juhlistamista olisi useammin kuin kerran vuodessa.

Itseään tai itselle rakasta henkilöä voi hemmotella monella tapaa vuoden ympäri. Valmiiksi katettu päivällinen kynttilöiden kera töiden jälkeen, lauantai-aamun tee kahvilassa, leivoskahvit viikolla, ruokaa sydämenmuotoisista astioista, niskahierontaa mainostauoilla televisiota katsellessa, ja tietysti kukkia saa antaa ilman suurempaa syytä! :)

Aurinkoista sunnuntai-päivää kaikille!

-Katja-

Ensi viikolla luvassa liikunta-aiheisia postauksia...

Miten ruoasta oikein puhutaan?

Olen yleensä melko ymmärtäväinen erilaisten näkemysten suhteen. Vastustan mustavalkoisuutta ja liikaa tiukkapipoisuutta. Puhun kultaisen keskitien puolesta ja kohtuullisuudesta kaikessa. Ehdoton ei on koskenut aiemmin lähinnä hyvän syömisen laiminlyöntiä ja mielivaltaista laihduttamista kehon hyvinvoinnin kustannuksella.

                                                                           Lähde

Nyt listalle lisään tavan, jolla asiantuntija puhuu ruoasta! Ei mikään ihme, että kansa on hukassa syömisten suhteen ja että yleisiä suosituksia parjataan!

Facebookissa oli jaossa uutinen liittyen Mikael Fogelholmin esittämään huoleen personal trainereiden levittämistä opeista (tai "opeista") liittyen syömiseen. Fogelmholm ihmettelee sitä, ettei omaan kokemustietoon perustuvia ruokavalio-ohjeistuksia kyseenalaisteta enempää.

Ennen uutisessa mukana olleen videon katsomista olin vielä melko rauhallinen. Uutisointia kokemuspohjaisen ja tutkitun tiedon välisistä ristiriidoista on ollut esillä enenevissä määrin.

Sitten katsoin videopätkän, jossa personal trainerina toimiva Tomi Kokko käy ruokaostoksilla. Varsin räikeästi omiin korviini pistää Kokon tapa yksinkertaistaa ruoat vain tietyn toiminnon alle. Enää ruoka ei todellakaan ole vain ruokaa, vaan kasa kehon toimintoja, joita pyritään estämään tai aktivoimaan. Kyllä menee syöminen vaikeaksi!  Syömisen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuudesta ei ole tietoakaan, kun pelkän hedelmän syömisestä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa. Voihan fruktoosi!

Toki, näin vain pätkän, ainahan voi olla, että kyseiset näkemykset olivat irti kontekstistaan tai ne olivat tarkoituksella provosoivia. Kokko perustelee puheitaan asiakkaiden mielenkiinnon herättämisellä ja inspiroimisella irti sohvalta. Varmasti vakuuttavasti ja valtavirrasta poikkeavasti mustavalkoisuutta hyödyntäen huomio saadaankin, mutta onko se eettisesti oikein? Onko se kestävä tapa? Onko se muuta sittenkin vain bisnestä ihmisille tärkeän arvon, terveyden, avulla ja kustannuksella?

Tämä on mielestäni todella vastuutonta ajatellen koko kansan terveyttä. 

Omien kokemuksien jakamisessa täytyy olla varovainen, sillä se, mikä toimii itsellä, ei automaattisesti merkitse samaa lopputulosta toisella. Yksilöitä kun olemme. Huolestuttavaa on se, että asiantuntijan roolissa toimiva vie eteenpäin mutu-tietoa, jolla saattaa olla toisen kohdalla terveyttä heikentävä vaikutus. Kuka ottaa tällöin vastuun?

Haluan korostaa vielä lopuksi, etten yleistä kaikkien personal trainereiden toimintaa samaan kastiin. Joukossa on myös hyvää ja asiantuntevaa porukkaa. Kuitenkin tänä päivänä, kun eri ammattikuntien edustajia pyörii limittäin lomittain terveysalalla ja terveys myy, on syytä pitää pientä (ja joskus vähän isompaakin) määrää tervettä maalaisjärkeä ja kriittisyyttä mukana erilaisia artikkeleita lukiessa ja puheita kuunnellessa. 

Vertailun valtakuntassa

Kun mikään ei riitä

Kun aina löytyy joku, joka on vahvempi, kauniimpi, hoikempi, älykkäämpi, taitavampi. Kun aina löytyy jotakin korjattavaa, parannettavaa, kehitettävää. Kun maaliin päästyä on edessä uusia kilpailuja, joissa on pärjättävä. Ja koko ajan mielessä nakuttaa ajatus: olen huono, saamaton, arvoton, kelpaamaton, vääränlainen, vikaluomus. Koko kehon valtaa valtaisa ahdistus, joka imee kaiken valon elämästä. Ja tämän tunteen siivittämänä täytyy joka päivä jaksaa yrittää, hiellä ja tuskan kyynelin vain yrittää selviytyä. Selviytyä niillä keinoilla, mitä osaa.

Lähde: Utain

Yhdelle se tarkoittaa kehon kurittamista rankoilla juoksulenkeillä, toinen juo itsensä humalaan joka ilta. Kolmas ahmii pakettitolkulla keksejä ja levykaupalla fazerin sinistä, neljäs viiltelee kätensä haavoille. Häpeä ja syyllisyys piilotetaan seuraavana päivänä hymyn taakse, illalla turrutetaan edes hetkeksi pahaa oloa jälleen.

Osaisitko tunnistaa ihmisten joukosta näitä henkilöitä?

En välttämättä minäkään. Koska paha olo ei aina näy ulospäin. Koska häpeä ja syyllisyys saa piiloutumaan vaatteiden alle, hymyilemään surusta huolimatta ja esittämään, että kaikki on ok. Puheissa voidaan viljellä hyvinmenevää parisuhdetta, opiskeluiden ja työn sujumista, korostetaan omia liikuntaharrastuksia tai uutta ruokavaliota. Mainitsematta jäävät iltaisin yksin vuodatetut kyyneleet, unettoman yöt, pelko ja epävarmuus, itseinho, paha olo. Koska pitää pärjätä. Yrittää olla kuten muut. Pinnistellä ja pyrkiä parempaan.

Vertailun valtakunnassa, suorittamista ja menestymistä arvostavansa yhteiskunnassa, peli on julmaa.

Tässä pelissä kuitenkaan kukaan ei voita. On vain häviäjiä.

Miten itsestään voisi oppia nauttimaan ilman ehtoja, sallia oma olemassaolo sellaisena kuin on?

Doven kampanja aidon kauneuden puolesta

Fakta on se, että aina tulee olemaan toinen toistaan erilaisempia ihmisiä. Aina. Ja fakta on se, että juuri Sinä olet yksi heistä, erilainen kuin joku toinen. Erilainen taidoiltasi, taustaltasi, ulkonäöltäsi, tavoitteiltasi, unelmiltasi. Sinua toista ei ole. Olet ainutlaatuinen, spesiaali tapaus.

Mitä jos murehtimisen sijaan ottaisitkin kaiken ilon irti siitä? Häpeän ja vertailun sijaan korostaisit omalaatuisuuttasi, uskoisit omaan tekemiseen, nostaisit leukaasi ja kääntäisit hartiasi taaksepäin?

Asenteella.

Mitä sitten, jos joku toinen on erilainen kuin sinä? Hän ei ole sinä. Hän on hän. Tiedät hänestä vain osan, jos sitäkään. Et kuitenkaan tiedä, miltä hänestä todella tuntuu, mitä hän todella ajattelee.  Vaikka hän juoksisi pidemmälle, saatat olla henkisesti kilometrejä edellä. Vaikka hänen jalkansa olisivat pidemmät ja hoikemmat, saatat olla fyysisesti vahvempi kuin hän. Vaikka hän pukeutuisi viimeisimmän muodin mukaan, saatat olla luovempi kuin hän.

Huomenna 6.5 vietetään Älä laihduta-päivää. Laihduttaminen ei tuo onnea. Ei oikeasti tuo. Onni ei ole kiloissa, se on omassa mielessä. Paha olo ei häviä kilojen tai senttien mukana, se on Sinussa, jos on ollakseen. Laihduttamisen sijaan keskity siihen, miten hyvä olet sellaisenaan. Tee itsellesi hyviä tekoja päivittäin. Syö ja liiku, nuku, tapaa ystäviä, opiskele, etene urallasi. Laihduttamatta. Elä, kuten eläisit, jos olisit jo ihanneminäsi. Sillä siten voit saavuttaa sen. Laihduttamatta.

Basilikaa ja valkosipulia

Viikonloput ovat usein minulla ruoanlaittopäiviä. Sunnuntaisin erityisesti koen tarvetta olla luova. Tänään mieli teki itsetehtyä pestoa ja kanaa ja kun kerran pestoa varten ostin reilusti basilikaa ja valkosipulia, kanojen kypsyessä uunissa tekeytyi tomaattikeitto samalla.  Vain muutamasta ainesosasta syntyikin todella värikäs ateriakokonaisuus. Ja mikä parasta, reilumpi määrä ruokaa kerralla tehtynä riittää seuraavallekin päivälle. Ei tarvitse aloittaa uutta viikkoa pohtimalla, mitä tänään syötäisiin :)

Sipulista, valkosipulista, sokerista, suolasta, mustapippurista, juuston jämästä, basilikasta ja tomaattimehusta syntyi keitto.  Kanan päälle laitetussa pestossa puolestaan on valkosipulia, basilikaa, auringonkukansiemeniä, rypsiöljyä, sitruunaa ja ripaus suolaa. Lisukkeeksi tomaatista, paprikasta ja jäävuorisalaatista salaatti. Kaunista, eikö? :)

Terveellistä herkuttelua

Mitä on terveellinen herkuttelu? Vai tarvitseeko sen ollakaan terveellistä? Mitä ylipäätään on terveellisyys?

Itse määritän terveellisyyden sekä kehon että mielen kautta. Se on kokonaisvaltaista hyvinvointia, itsensä kanssa sinuna olemista, itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Se tuntuu hyvältä, nyt ja huomenna, ensi viikolla ja ensi vuonna. Se on erilaista eri aikoina ja eri ihmisillä. Se ei ole koskaan valmista, vaan sen eteen on tehtävä töitä, nähtävä vaivaa, mutta vuorostaan se palkitsee hehkulla, toimivalla keholla ja iloisella mielellä.

Herkuttelun tulisi siis täyttää nämä kriteerit ollakseen terveellistä.

Lähtökohtaisesti täydellistä ruokavaliota tai syömistä ei ole eikä tarvitsekaan olla. 100% sijaan riittää 80%. Jos siis muut syömiset ovat kunnossa, herkuttelulle jää 20% vara olla mitä vain. Eikö? Esimerkiksi 7 päivästä 1-2 voi olla rennompia valinnoiltaan tai päivän viidestä ateriasta yksi voi olla vaihteleva. Näin laskuopillisesti.

Entäpä käytännössä?

Ah, nostalgiaa, nostalgiaa... 

Lapsena opittu lauantai karkkipäivänä antaa hyvän maalaisjärkisen esimerkin tästä. Pidetään arkivalinnat pääosin suositusten mukaisina, syödään säännöllisesti ja monipuolisesti ja viikonloppuna voi vähän relata rutiineista. Syödä karkkia ja sipsiä, ottaa saunakaljaa, grillata, napostella, leipoa, kokeilla uusia reseptejä. Ottaa rennosti.  Fiksut arkisyömiset eivät pidä sisällään diettaamista ja nälkävelan kasvattamista viikonlopulle, jolloin sitten syödään koko viikon edestä. Kaikille karkkipäivät eivät vain sovi.  Toimivampi systeemi voi olla pitää viikkoa päivästä toiseen samantyyppisenä ja ottaa omia lauantaipäiviä jo arkena, vaikka leivoskahveina välipalalla tai jälkkäreinä päivällisellä. Kunhan joka päivä ei ole lauantai ja kunhan perusrunko pysyy kunnossa.

(Ps. Kuva ja lisää aidosta ja oikeasta lauantaipussin sisällöstä täältä ;)   http://pupuleipomo.blogspot.fi/2010/08/namit.html

Miten suhtautua raakakakkuihin ja -suklaisiin? Pitäisikö herkut sitten korvata niillä?

Lähtökohtaisesti ei, mutta fiilistele. Kokeile. Tarjoavatko ne lisähyötyä, pidätkö niistä todella, tuleeko niistä hyvä olo? Joillekin tulee, joillekin ei. Itselle niistä tulee vatsavaivoja, joten pitäydyn niistä erossa. Syön jos tarjotaan ja olen joskus kokeillut itse tehdä. Omalla kohdallani raakaherkut eivät ole terveellinen vaihtoehto eikä pääasiallinen herkkuvalinta. Perusleivonnaiset mahtuvat hyvin minun 20%:iini. Oma herkutteluvalikoimani on niin laaja, ettei herkuttelusta ole koitunut ongelmia. Vaihtelu pitää sekä mielen että kehon virkeänä. Välillä napostellaan karkkia, välillä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, välillä leivotaan ex tempore, välillä uuni on pitkään viileänä. Fiiliksen mukaan. En ole huolissani, sillä kausittaisuus kuuluu olennaisena osana syömiseeni.

Kuvassa Kinuskikissan puolukkainen raakakakku. Näyttää hyvältä, kuten Kinuskikissan luomukset yleensäkin. Eikä tarvitse hylätä perinteisiä herkkuja ja vannoutua raakaruokien ystäväksi, kokeilla saa ilman kategorisointejakin.

Tärkeänä ohjenuorana pidän oman kehon kuuntelua. Määrät ja laadut löytyvät kokeilemalla ja havainnoimalla. Herkuttelusta kuuluu jäädä hyvä olo, sekä fyysisesti että henkisesti. Toisena tärkeänä periaatteena pidän sitä, ettei herkuilla korvata ruokaa. Ateriat syödään ruokana, herkut välipaloina tai jälkiruokina. Pisteenä iin päälle niin sanotusti. Kovin paljoa ei makeaa tai suolaista pitäisi mahaan mahtua, jos todella on syönyt aterialla nälkäänsä värikkäästi ja monipuolisesti kasviksia ja ruokaa. Henkiset mieliteot ovat asia erikseen. Myös tyydyttämättä jäänyt nälkä aiemmalta päivältä (tai päiviltä) voi näkyä herkutteluhimoina. Joskus laaja kieltolista yhdistyy runsaaseen herkutteluun myös, tällöin ratkaisuina ei suinkaan ole kieltojen vahvistaminen herkuttelua rajaamalla, vaan ateriarytmin ja aterioiden kuntoon laittamisen ohella sallitun herkuttelun harjoittelu ja muun mielekkään tekemisen löytäminen syömisen rinnalle. Mielihyvän lähteitä on tärkeää olla päivässä vähintään yhtä monta kuin ateriointikertoja. Ulkoilua, puuhailua, seurustelua, harrastamista, mitä vain.


On hyvä muistaa, että syöminen ja ruoka ei ole koskaan irti kontekstistaan, ei myöskään herkuttelu. Parhaimmilllaan kakkukahvien, tyttöjen iltojen, leffamaratonien tai kotistudioiden yhteydessä parannetaan maailmaa, nauretaan ja iloitaan vielä seuraavanakin päivänä. Kuinka epäterveellistä se voi olla?

Jos pyrittäisiin irti mustavalkoisesta terveellinen - epäterveellinen ja hyvä- huono-  leimoista ja ennemminkin keskityttäisiin saatuihin hyötyihin ja hyvää oloon?

Kuvassa: Etukäteen juhlittua äitienpäivää tortillakestien kera. Jälkkäriksi tietty kakkukahvit. Ja kivaa oli :)