tiistai 27. lokakuuta 2015

Voimavarana uteliaisuus

Pohdin ajoittain positiivista elämänasennetta. Sitä, miten se syntyy ja miten sitä voisi saada enemmän ja enemmän. Positiivinen asenne kun liitetään parempaan terveyteen, unelmien toteutumiseen ja menestymiseen elämässä. Eräs tällä viikolla kuulemani sana kiinnitti huomioni ja luulen keksineeni ratkaisun, ainakin osittain. Uteliaisuus.
Positiivinen pedagogiikka
TV-ohjelmassa Ensitreffit alttarilla oli viime tiistaina aiheena kommunikaatio parisuhteessa. Olen usein miettinyt ohjelmaa katsoessa, että asiantuntijoiden vinkit ja näkökulmat sopivat muuhunkin kuin parisuhteeseen.  Psykologi Mikael Saarinen puhui erilaisista kommunkikaatiotavoista ja kommunkikaation vaikeutumisesta silloin, kun jumiudutaan pitämään vain omaa näkökulmaa oikeana eikä haluta edes avartaa omaa katsantokantaa toiseen suuntaan. Tarvittaisiin uteliaisuutta ottaa selvää, mitä toinen tarkoittaa, mitä toinen tuntee tai ajattelee.

Me ihmiset pidämme herkästi omia ajatuksiamme totena ja tulkitsemme niiden kautta maailmaa. Oma näkemys on kuitenkin oikea vain itselle, joku toinen voi pitää sitä outona, ihmeellisenä, mielenkiintoisena tai jopa vääränä. Elämme siis melkoisessa kuplassa. Mitä jos toistuvasti lyö päätä oman kuplansa seiniin, törmää jatkuvasti kuplan rajoituksiin?  Mitä jos oman kuplan sisällä asiat näyttävät hyvin synkiltä ja negatiiviselta? Tuottavat enemmän pahan kuin hyvän olon tunnetta? Mitä jos haluaa muutosta? Mitä pitää tapahtua?

Olla utelias. Uskaltaa astua oman kuplan ulkopuolelle ja tarkastella, miltä maailma näyttää, kun levittää oman kuplan rajoja, katsoo ehkä jonkun toisen kuplan sisälle. Miettiä edes hetken, miltä eläminen ja oleminen tuntuisi katsomalla asioita toisenlaisesta perspektiivistä, aivan yhtä oikeasta kuin omakin on. Pelkkä ajatusleikki ei maksa mitään, ei vaadi erityisvälineitä  eikä johda vielä mihinkään. Utelias voi olla siis ihan rauhassa.  Utelias voi olla missä vain: kaupan jonossa, matkalla töihin, kyläillessä, shoppaillessa, syödessä, ulkoillessa… Uteliaisuuden tarve voi nousta rauhallisena koti-iltana, tylsänä hetkenä, hektisessä tai stressavassa tilanteessa. Uteliasuus yhdistettynä hetken hengähtämiseen tai jopa lepäämiseen voi auttaa näkemään meneillään olevissa asioissa potentiaalia ja lisätä uskoa selviämiseen.

Itse olen tarvinnut uteliasuutta erityisesti nyt muuton aikana. Arjen eläminen puolivalmiin uuden asunnon ja edellisen asunnon siivoamisen keskellä on todella tarvinnut uteliaisuustaitoja. Itselle uteliaisuus on voimavarana erityisesti silloin, kun asiat eivät mene kuten on tottunut. Keino katsoa hetki hetkeltä, pala kerrallaan, päivä kerrallaan, miten hommat lähtevät rullaamaan. Ainahan voi palata omaan kuplaansa, jos uudet asiat eivät ala miellyttämään, mutta on annettava uudelle myös ensin tilaisuus näyttää antinsa. Ja voin kertoa, ettei se ole aina helppoa. Ei varsinkaan silloin, kun on miljoona asiaa auki, vaatimuksia satelee ulkopuolelta ja oman pään sisältä ja haluaisi saada tasaisemman arjen mahdollisimman nopeasti. Toisaalta, jos jotakin olen itsestäni oppinut, niin sen, etten kauhean kauaa viihdy tasaisessa menossa, vaan kehitän joka tapauksessa itselleni jotakin projektia, jonka parissa aikaa kuluttaa ja jonka kanssa tasapainoilla. Toisin sanoen, itsepähän tilasin menoa ja meininkiä, siitä yritän itseäni (tai puolisoni minua) muistuttaa pahimpina hetkinä :D.  Lisäksi aivot kaipaavat virikkeitä ja muutoksia, uteliaisuudella on siten myös terveysvaikutuksia positiviisemman asenteen lisäksi :)

Be curious, be alive 

Nimimerkillä kokemusta on :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti