perjantai 29. tammikuuta 2016

Epätäydellinen ruokavalio on terveellinen

Keskustelin eilen potilaani kanssa terveellisestä ruokavaliosta. Siitä, miten tärkeää on laittaa ensin pohja kuntoon riittävällä, monipuolisella  ja mahdollisimman helpolla tavalla ja vasta sitten hioa (tai hifistellä) jos intoa, aikaa ja voimia on. Että olennaista on energiantarpeen tyydyttyminen, säännöllinen syöminen ja tutkitusti tärkeät laadulliset tekijät, esim. pehmeän rasvan saanti ja värikkäät raaka-aineet, ja vasta sen jälkeen periaatteelliset seikat. Että on syötävä oman kehon tarpeiden mukaisesti, ei kaverin tai naapurin noudattamien tapojen mukaan. Että välillä joutuu syödä eri tavalla kuin haluaisi olosuhteiden, esim. aikataulut tai saatavuus, mukaisesti. Että oma keho ei välttämättä siedä niitä ruokia, mitä toinen syö huoletta ja että joskus on tehtävä kompromisseja tarpeiden ja toiveiden välillä, vaan koska on pakko syödä, jotta jaksaa, palautuu ja voi hyvin.

Yksi paljon viljelty terveellisen ruokavalion määritelmä on 80-20. Siis pääosin suositellusti valiten ja loput 20% oman vapaasti. Käytännössä se tarkoittaa siis fiksun rungon rakentamista, joka kestää herkuttelut, arjen ja juhlan vaihtelut, erilaisen elintarvikkeiden saatavuuden, makumieltymykset ja erilaiset elämäntilanteet. Joka turvaa suurimmalta osan ravintoaineiden tarpeet ja edistää riittävää, mutta kohtuullista syömistä. Luo tarpeelliset rajat, muttei tarkkaan sano mitä, milloin ja missä on syötävä. Jättää vastuun syöjälle itselleen ja siten mahdollistaa yksilöllisen ruokavalion koostamisen.
Jos tämä 80% ei ole kunnossa, on turha odottaa pienten yksityiskohtien, tuon 20%, korjaavan vahinkoja. Jo rytmi ei pelitä, jos nälkä seuraa toistuvasti mukana, jos syö vain harmaata mössöä päivästä toiseen, jos rasvat puuttuvat tai ovat vähässä käytössä, ei keholta voi vaatia kestävyyttä ja hyvää toimintakykyä. Ei vain voi. Olemme, mitä syömme.

Törmäsin Facebookissa Hidasta elämää- sivuston artikkeliin epätäydellisyydestä, joka inspiroi kirjoittamaan tämän postauksen. Siinä sanottiin osuvasti "Älä sure säröjäsi – ne tekevät sinusta täydellisen".  Keskeneräisyys, koski se sitten ulkonäköä, asuntoa, parisuhdetta tai ruokavaliota, voi olla merkittävä tekijä pitämään homman toiminnassa. Kun tiedät, ettet ole vielä valmis, teet töitä nykytilan ylläpitämiseksi ja eteenpäin menemiseksi. Olet herkempi kuuntelemaan itseäsi ja muita, koska hyväksyt paremmin myös toisten epätäydellisyyttä. Olet herkempi etsimään uusia ratkaisuja, kokeilemaan. Epätäydellisyys voi siis toimia voimavarana. Sillä mitä tavoitella, jos kaikki on jo saavutettu? Mikä saa sinut päivästä toiseen pitämään kiinni hyvistä tavoistasi, jos kaikki on jo saavutettu?

Siksi terveellisen ruokavalion määritelmäksi sopisi myös keskeneräinen ruokavalio. Ruokavalio, jossa on paljon hyvää, mutta myös omat inhimilliset, yksilölliset piirteensä, jonka vuoksi se on juuri sinun näköinen. Kun syömisten ei tarvitse olla täydelliset, voi vapaammin elää ja olla.  Keskeneräistä saa ja pitääkin muovata, mutta 100%  valmis ei ole edes tavoitteena. Lopputuloksena on vähemmän stressiä ja enemmän iloa, jotka ovat tärkeitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Olemalla keskeneräinen voi lopulta saavuttaa enemmän ja pysyvämpää onnea kuin täydellisyyteen pyrkimällä.

Hyvää viikonloppua !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti