Olen jo opiskeluajoista asti miettinyt ravitsemusterapeutin työn ohella terveystiedon opettajan työtä. Kasvatustieteet eivät opiskeluaikoina kuitenkaan napanneet sivuaineena yhtä paljon kuin esim. psykologia ja liiketalous, joten jätin ne silloin ajatuksena valita ne jossain myöhempänä ajankohtana. Nyt on sitten se myöhempi aika koittanut.
Olen pyynnöstä käynyt luennoimassa muutamaan otteeseen hyvästä ravitsemuksesta ja vetänyt yhden ravitsemustieteen kurssin viime syksynä päivätyöni ohella. Olen kovasti tykännyt näistä keikoista. Kiinnostus opettajan pätevyyden hankkimiseen tai ainakin kasvatuksellisiin periaatteisiin tutustumiseen on lisääntynyt. Klinikkatyössänikin olen pitkään pohtinut lisäkouluttautumista uudenlaisten näkökulmien saamiseksi ja mielen virkistämiseksi.
Työn ohessa on mahdollista suorittaa tuo pedagoginen pätevyys, mutta haun kannalta kasvatustieteen perusopintojen suorittaminen ensin on suotavaa. Joten sillä tiellä ollaan, askel lähempänä kasvatustyön saloja :)
Voin kertoa, että tähän mennessä jo tuo ensimmäinen kirja tehtävineen on pakottanut hieman eri tyyppiseen ajatteluun, mihin olen tähän mennessä tottunut. Kirja vilisee minulle tuntemattomia filosofeja ja heidän teorioitaan. Olen suurimman osan ajasta omalla epämukavuusalueellani. Yksikään filosofi ei juuri mieti syömisen eettisyyttä :D. No, toisaalta sitähän oppiminen (ja kasvatus) on. Omien rajojen ja näkökulmien laajenemista, aktiivista pohdintatyötä ja omiin kokemuksiin soveltamista. Muutamaan otteeseen olen joutunut lukemaan rivejä uudelleen ja turhautumiselta en ole välttynyt. Työ on onneksi tuottanut tulosta ja koen päässeeni kirjaan sisälle.
Olen epämukavuusalueella siitäkin syystä, että koen oppivani parhaiten asiasta kuulemalla, näkemällä ja tekemällä luentojen ja tehtävien avulla, en vain itsenäisesti lukemalla. Kun nyt minä olen itseni opettaja, on lopputulos sen mukainen: välillä ollaan aika lapsen kengissä. Yllättävän paljon kuitenkin teoksesta olen saanut siirrettyä käytännön elämään ja työhöni ravitsemusterapeuttina. Terapeuttinen näkökulma ei mielestäni suuresti eroa filosofoinnista. Syvällistä pohdintaa, olettamuksien perusteluja ja paljon itselle tyypillistä miksi-ajattelua on molemmissa. Voisi sanoa terapeutin olevan eräänlainen kasvattaja ja tässä kohtaa kasvattajalla en siis tarkoita vanhakantaista tiedon jakajaa, vaan yhdessätekijää ja -kokijaa, sopivalla tavalla ohjaavaa ja vastuuta antavaa osapuolta vuorovaikutussuhteessa, jonka tavoitteena on luoda jotakin uutta ja erilaista aiempaan nähden. Tämä aspekti, uuden oppimisen hyödyntäminen jo nyt, tekee koko tästä opiskeluasiasta mielenkiintoista.
Kotona opiskeleminen toi lisähaastetta, joten olen kokeillut kirjaston rauhassa työskentelyä
kaukana kotitöiltä ja muilta keskittymistä häiritseviltä aktiviteeteilta. Vain minä, kirja, kahvi, eväät ja läppäri on ollut kova yhdistelmä ja homma on edennyt. Muutaman kirjastossa vietetyn tunnin jälkeen olen voinut hyvillä mielin nauttia kauniista kesäpäivistä ja päivän aikana luetut asiat ovat saaneet kypsyä mielessä seuraavaan päivään.
Saa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan ja miten käy opettajahaaveideni. Nyt ainakin näyttää hyvältä :)
Kesäterveisin Opiskelija-Katja
Ravitsemustieteen aineopinnot 35 op (verkko-opetus)
Tsemppiä opiskeluun! Mahtavaa, että jaksat opiskella työn ohessa. :)
VastaaPoistaKiitos! :) Katsotaan, miten kesän jälkeen jaksamisen käy, mutta tällä hetkellä uskon opiskelun lisäävän jaksamista ennemmin kuin vievän sitä, tämä kuitenkin poikkeaa päivätyöstäni sen verran, että uskon mielekkyyden lisääntymisen antavan voimia myös syksyn pimeyden tullen :)
VastaaPoista