maanantai 29. elokuuta 2016

Elämän pieniä suuria iloja

Joskus on ihanaa ja tarpeellista....
  • Viettää lomapäivää heti viikon alkajaisiksi
  • Lähteä pois kaupungista
  • Istua autossa pelkääjän paikalla ja nauttia maisemista
  • Syödä lounas ravintolassa
  • Ihmetellä kaupunkia
  • Kävellä kauniin kuulaassa syksysäässä
  • Shoppailla syksyyn sopivia kenkiä
  • Sovitella ISO kasa vaatteita ja ostaa niistä muutama 
  • Tutustua uuteen kahvilaan ja nauttia jäätelöä
  • Juoda iso kuppi haudutettua teetä toisessa kahvilassa
  • Yökyläillä sukulaisten luona
  • Olla irti peruskotitöistä
  • Uppoutua illalla hyvään kirjaan lyhyempien yöunienkin uhalla
  • Haaveilla erilaisesta elämästä
  • Nauttia hetkistä juuri tässä ja nyt

Hyviä viimeisiä elokuun päiviä!
-Katja


Oulussa on todella hyvä kreikkalainen ravintola

Ihastuin uuteen italalaiseen (tai minulle uuteen ;)) kahvilaan

Ps. Snäppään silloin tällöin @katjamakel



perjantai 26. elokuuta 2016

Oman kehon kuuntelu osa 6

Mietteliäs maanantai, tuskaisa tiistai, käänteentekevä keskiviikko, toiveikas torstai ja paras perjantai.  Näin nimesimme viikonpäiviä työkavereiden kanssa. Arki on täynnä erilaisia ajatuksia ja mielentiloja. Toiset päivät soljuvat kuin itsestään, toiset tuntuvat raskailta ja tunkkaisilta aamusta alkaen. Jokaisella meillä on oma lempipäivämme ja inhokkimme. Itse olen aina pitänyt eniten torstaista ja inhonnut sunnuntaita. Liittynee jotenkin lempiohjelmaani Teho-osastoon, mutta myös viikon loppumisen ja alkamisen aiheuttamiseen tuntemuksiin.

Tämän viikon vinkki oman kehon kuunteluun liittyy viikonpäiviin. Oletko pistänyt merkille, miten energiatasosi vaihtelevat eri päivinä? Hyödynnätkö tätä vaihtelua omaksi hyväksesi? Tämä onnistunee parhaiten säännöllistä työtä tekevillä, ei välttämättä vuorotyöläisillä, mutta kehotan silti omalla kohdalla miettimään asiaa. Nimittäin tätä tietoa voi hyödyntää, jos vain mahdollista, oman viikon rakentamisessa ja omien tavoitteiden ja odotusten suhteuttamisessa voimavaroihin. Tiedän esimerkiksi, että maanantaisin en välttämättä ole tehokkaimmillani, jos unirytmi on sekoittunut viikonloppuna. Silloin pyrin olemaan suunnittelematta vapaa-aikaani kovin tarkasti.  Teen enemmän juttuja fiilispohjalta. En myöskään lataa lauantaille odotuksia, sillä viikon kuormittavuudesta riippuen voi olla parempi pitää se päivä vain itsellä. Sen sijaan tiistaina, torstaina ja perjantaina energiaa piisaa, joskus myös sunnuntaina. Keskiviikko on aina vähän mysteeri, se menee miten menee.

Käytännön seurauksina osaan olla itseäni kohtaan armollisempi tai vaihtoehtoisesti saada itsestäni eniten irti. Aina kun ei voi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka haluaisi. Ja joskus taas tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista. Kun arjessa on muutenkin kiirettä, suorittamista, vaatimuksia ja paineita, olisi kokonaisuuden kannalta tärkeää osata vähentää sitä muualta, sieltä, missä sitä ei välttämättä tarvita. Jos työssä tai perheen pyörittämisessä ei voi himmailla, on oman vapaa-ajan oltava sitä varten.

Himmailu ei tarkoita välttämättä täyslepoon pyrkimistä ja spa-hoitoja, vaan ennen kaikkea muutosta mielessä. Ylimääräisten vaatimusten karistamista. Täydellisyyden tavoittelusta irtipäästämistä. Nauttimista siitä, mitä tekee. Läsnäoloa. Liikkuessa kehon hallintaa. Hengittämistä. Olemista itselle ja itsessä tässä ja nyt, ehdoitta. Ei mikään helppo tehtävä, jos on tottunut painamaan menemään, miettimään mielessä tuhatta ja yhtä asiaa kerralla, suunnittelemaan jo seuraavaa hetkeä ja vielä kaiken kukkuraksi moittimaan itseä huonosti hoidetuista hommista tai epätäydellisistä suorituksista aiottuun verrattuna. Tavoittelemaan aina vain jotakin sellaista, mitä juuri nyt ei ole saatavilla.

Himmailu on kuitenkin sen työn arvoista. Se tyyneys, minkä se saa aikaan. Ne vähemmän kireydet kehossa, mitä se saa aikaan. Se tyytyväisyys omasta elämästä, mitä se saa aikaan. Niitä tahtoisin kaikkien kokevan.


Älkää kuvitelkokaan, että olen mestari oman kehon kuuntelussa ja siksi annan vinkkejä siihen liittyen. Ehei. Olen tehnyt tätä oppimismatkaa koko ikäni, pudottaen pala palalta turhaa kuormaa vuosien varrella. Ja tulen tekemään matkaa tästä edespäinkin. Kokemus opettaa ja kokeilujen myötä olen oppinut luottamaan kokemuksiini ja kehoni viesteihin. Usein ne tajuaa vasta jälkikäteen ja osaa liittää havaintoja toisiinsa. Sillä sitä se on. Palapelin rakentamista, omien fiilisten tarkastelua eri näkökantilta, rohkeutta kyseenalaistaa omaa mieltä. Usein muutokset ovat olleet niitä parhaiden oivallusten aikaa. Kun jokin muuttuu ulkoisesti, havaitsen muutosta myös sisäisesti. Ja se pistää miettimään. Se pistää nöyräksi ja muistuttaa, miten paljon onkaan vielä opittavaa.

Osa oppimista on uskallus muuttaa vanhoja totuttuja malleja. Se, jos mikä, on pelottavaa. Mutta suorittamisella ja itseltäni jatkuvalla vaatimisella en ole saavuttanut haluamani asioita. Sen sijaan juuri luopumalla niistä olen saanut sitä, mitä haen. Lisäksi saan todennäköisemmin pitää uudet tapani, kun kireä mieleni ei ole torpedoimassa yrityksiäni. Kun minulle jää hyvä mieli ja rennompi kroppa, olen tyytyväisempi myös huomenna ja ensi viikolla jne. Ja tyytyväisyys on se, mikä saa viihtymään omissa nahoissani. Tyytyväisyydestä tiedän tehneeni oikein itseäni kohtaan. Tyytyväisyydestä tiedän olevani oikealla tiellä. Ja tyytyväisyys saa minut paitsi kuuntelemaan kehoni ja mieleni viestejä entistä suuremmalla mielenkiinnolla myös uskomaan ja luottamaan niihin.


Mitä tulee tähän viikkoon, olen tyytyväinen siihen. Nautin tästä perjantaista. Se on ollut tällä viikolla ehkä paras päivä. Ensi viikko onkin sitten oma tarinansa. Luvassa on paljon uutta ja mielenkiintoista tapahtumaa, mutta varmasti kohtaan myös ikävämpiä asioita. Koska that's life. On parempi, etten suunnittele liian tarkasti päiviä eteenpäin. Perussabluuna, siis säännöllinen syöminen, liikkuminen ja nukkuminen, pidetään mukana, mutta en edes yritä toistaa tämän viikon kaavaa. Koska viikot ovat erilaisia. Koska viikonpäivät ovat erilaisia.

Believe me, I've been there, done that. And trust me, it wasn't worth it. 

Parasta perjantaita kaikille!

-Katja




keskiviikko 24. elokuuta 2016

Keskiviikon kaaoskeittoa

Kattilallinen keittoa saa tämän tytön hymyilemään. Tänään taas kasasin isoon kattilaan hautumaan ripellyksiä jääkaapin sisällöstä. Lopputulos: Äärettömän hyvää ruokaa! Mieheltäni sateli myös kehuja, jotka lämmittivät mieltäni entisestään. Tämä päivä on muutenkin ollut erittäin onnistunut ja aurinkoinen, joten annan keskiviikolle arvosanaksi täyden kympin!

Värikästä kaaoskeittoa kehiin, volá!

Bataattia, paprikaa, kesäkurpitsaa, maissia,  kanan jauhelihaa, chorizotikkuja, pestoa, kanafondia (tai vastaavia aineksia)

Pilkotaan kasvikset ja tikut, paistetaan jauheliha ja lisätään pesto (1-2 rkl).

Keitetään bataattilohkoja vedessä, johon lisätään fondi (1 rkl). Noin 10 min kuluttua lisätään muut ainekset ja annetaan kiehua vielä 5-10 min. Tarkistetaan maku.

Nautitaan esimerkiksi maustamattoman tuorejuuston kera. Nam!


Hyvää keskiviikon jatkoa kaikille!

-Katja

Ps. Illalla alkaa odottamani uusi ohjelma Livillä, nimittäin Maaret Kallion luotsaama Yhden illan juttu. Saa nähdä millainen se on :)



maanantai 22. elokuuta 2016

Ruokapöydästä oppimisen tielle

Näin aikuisena opiskellessa sitä tulee suhteutettua uutta vanhaan aika huomaamatta. Tänään pohdin itsekseni lasten (ja miksei aikuistenkin) oppimista tukevia tekijöitä. Tai taustatekijöitä tarkemmin sanottuna. Asioita, joita sekä pienen oppijan ja vanhempien olisi hyvä muistaa jo kotona. Toki muillakin asioilla on merkistystä, nämä asiat vain sattuivat ensimmäisenä tulemaan mieleen.

Ensimmäisenä tulee tietysti syöminen (ylläri ylläri). Teoriassa tiedossa, mutta käytännössä hukassaKuinka oppimista voi olettaa tapahtuvan tarkoituksenmukaisesti, jos kroppa ja aivot eivät saa aamusta alkaen polttoainetta? Kuinka jaksaa keskittyä, olla kiinnostunut, muistaa ja jaksaa olla yhteistyökykyinen, jos naama nukkuu vielä? Kuinka jaksaa iltapäivälle asti, jos koulussa ei syö? Syömisen tärkeyttä tuskin kukaan kiistää, mutta erilaisten pegagogisten menetelmien yms. rinnalla kulkeekohan syöminen yhtä tärkeänä vaihtoehtona, ellei kaiken oppimisen lähtökohtana? Enkä tarkoita nyt mitään peruslautasmallijuliste-valistusta, vaan todella syömisen merkityksen korostamista ja myös sen mahdollistamista? Entä tehdäänkö koteihin selväksi syömisen tärkeys?

Pitäisi.

Toisena tulee mieleen kodin puheet esimerkiksi opiskelemiseen ja vaikkapa kouluruokaan liittyen. Jos kotona kouluruokaa moititaan huonoksi, tarvitseeko ihmetellä, jos lapsi ei sitä syö? Jos opettajan tekemiä ratkaisuja kritisoidaan lapsen kuullen, kuinka hyväksi voi opettaja-oppilas-suhde muodostua? Kannatan toimintamallia, jossa vanhemmat ovat yhteydessä suoraan opettajaan käyttämättä lasta välikätenä tai kannustavat syömiseen ruoan kritisoimisen sijaan. Tällä tavoin säilytetään mielestäni lapsen mahdollisuus avoimeen suhtautumiseen koulua kohtaan ja omien mielipiteiden muodostamiseen. Harvemmin kun asiat koulussa tai muualla tapahtuvat syyttä ja toisaalta myös koulun on hyvä saada palautetta kodeilta kehittymismielessä. Ja tietysti toisinpäin. Asiat voi keskustellessa oppia näkemään laajemmassa perspektiivissä. Lapsikin.

Tällaisia mietteitä maanantaihin,
-Katja

lauantai 20. elokuuta 2016

Oman kehon kuuntelu osa 5


Oletko vireessä?

Koetko olosi tasaisen virkeäksi?
Levänneeksi?
Hyväntuuliseksi?
Aikaansaavaksi?
Saatko ajatuksistasi kiinni?
Kykenetkö säätelemään tunteitasi?
Saatko nukahdettua hyvin?
Nukutko hyvin?

Etkö?

Oletkohan epävireessä?
Jatkuvasti väsynyt?
Kireä?
Mikään ei kiinnosta?
Asiat eivät hoidu?
Mikään ei tunnu sujuvan?
Pää tuntuu sumuiselta?
Ajatuksista on vaikea saada kiinni?
Tunteet heittelevät?
Niillä on aivan oma elämänsä?
Nukahtaminen takkuaa?
Nukut pinnallisesti?
Mikään määrä unta ei riitä?

Edellisessä oman kehon kuuntelua koskevassa postauksessa kerroin havainnoistani liittyen kuukautiskiertoon. Että on helpompi ymmärtää itseään, kun voi asettaa havaintojaan johonkin viitekehykseen, tässä tapauksessa kuukautiskierron toimintaan. Vireystila on mielestäni toinen oivallinen viitekehys itsensä ymmärtämisessä.

Optimaalinen vireystila. Alivireystila. Ylivireystila. 
Nämä käsitteet pukivat hyvin sanoiksi kokemuksiani itsestäni luettuani pari vuotta sitten Elaine N.Aronin teoksen Erityisherkkä ihminen.  Ajateltiin sitten erityisherkkyyttä olevan olemassa tai ei, opin ymmärtämään paitsi itseäni myös muiden ihmisten käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa tämän teoksen avulla. Mielestäni järkeviltä kuulostavien selitysten avulla sain mahdollisuuden olla pienen askeleen edellä omia reagointitapojani tai ylipäätään tilanteen tasalla.

Sanaa vireys ja vireystilaa voidaan määritellä monin eri tavoin. Puhekielessä stressillä varmasti viitataan samoihin asioihin. Itse olen kuitenkin opiskeluajoista lähtien kantanut mukanani mielikuvaa stressistä rikkaruohona, josta on syytä pyrkiä eroon jo varhaisessa vaiheessa (kiitos erään mielenkiintoisen stressitutkijan luennon), joten minulle stressi on vain huono asia. Siksi käytän mieluummin vireystilaa kuvaamaan suoriutumisen ja voinnin eri tasoja perusarjessa. 

Määrittelen alivireystilan yleiseksi väsymystilaksi, kokemukseksi alisuoriutumisesta tavallisista arkipäivän askareista. Optimaalinen vireystila puolestaan on sopivaa sekä henkistä että fyysistä suorituskykyä ja ylivireystilassa ollaan hypersupertehokkaita duracellpupuja.

Sekä ali- että ylivireystila pitkään jatkuneina heikentävät hyvinvointia, mutta ovat joskus erittäin tarpeellisia akkujen latautumiseksi tai haasteista selviämiseksi. Optimaalista vireystilaa voi pitää tavoitteena, mutta siihen pääseminen ja sen ylläpitäminen vaativat työtä. Joskus hyvistäkin aikeista huolimatta vireystilat kääntyvät laskuun tai nousuun, ja se on ok. Olennaisempaa kuin tietyn tilan saavuttaminen, on ali- ja ylivireystilan mahdollisimman lyhyt kesto ja kyky hoitaa itseään vaihtelevissa olosuhteissa. Elämässä muutoksilta kun ei voi välttyä ja aina ei vain jaksa tai voi tehdä parastaan.

Miten itsensä voi virittää optimaaliseen vireyteen?
Kaikki lähtee perustarpeista huolehtimisesta. Unesta ja levosta. Liikkumisesta. Syömisestä. Antoisista ihmissuhteista. Mielekkäästä tekemisestä, omannäköisistä jutuista.

Mikäli homma on jo lähtenyt lapasesta, tiedät laiminlyöneesi itseäsi ja elämässä myllertää, tarvitaan tietoista himmaamista.  On pureuduttava takaisin perusasioiden pariin. Laitettava kuntoon se, mitä voidaan, otettava oma elämä omaan haltuun niiltä osin kuin voidaan. Keho ja mieli eivät palaudu itsestään. Yhtä pilleriä tai taikakonstia asioiden järjestämiseen ei ole. Vireystilan palautuminen voi viedä päivän tai kuukausia, riippuen siitä, kuinka kauan ollaan oltu hukkateillä.

Joskus alivireystila voi olla muutakin kuin ylirasituksesta johtuvaa. Se voi olla seurausta myös liian vähäisistä mieltä ja kehoa stimuloivista ärsykkeistä. Esimerkiksi minulla rytmitön päivä tekee oloni vetämättömäksi. Laiskat lauantait tai sunnuntait ovat joskus todella tarpeen, joskus taas on parempi laittaa kello soimaan myös viikonloppuisin tai sopia aamuille jotakin kroppaa herättävää tekemistä. Kesällä totesin opiskelun sujuvan parhaiten lähtemällä pois kotoa kirjastolle lukemaan, kotona kun hommasta ei meinannut tulla mitään.

Vireystila on kuin tasapainottelua aalloilla tai strapetsilla kävelyä. Tarvitaan itsensä tuntemista ja omista tarpeista huolehtimista. Joskus tarvitaan enemmän lepoa, joskus enemmän aktiviteetteja. Joskus rauhallisuus on avainsanana, joskus tarvitaan revittelyä. Vireystila on jotakin hyvin hienovaraista. Asia, josta olen joutunut luopumaan ja josta joudun itseäni aika ajoin muistuttamaan, on itseltään tiettyjen asioiden vaatiminen. En voi täysin ennakoida seuraavaa viikkoa ja tulevien tapahtumien vaikutuksia itseeni. Siksi en voi laatia kiveen hakattuja suunnitelmia viikonlopulle tai arki-illoille. Työt ja opiskelut tulee hoitaa, mutta vapaa-aika, se oma aika, on oltava itseä varten niin paljon kuin mahdollista, jotta itsestään on mahdollista antaa ulospäin muille ihmisille ja asioille. Emme voi siis itse rakentaa vireystilaamme kuin tiettyyn pisteeseen asti, loput ovat sellaista kemiaa ja fysiologiaa, jota meidän ei kuulukaan hallita.

Kokeilemalla eri tapoja ja havainnoimalla niiden vaikutuksia omaan olotilaan ja suorituskykyyn oppii paljon itsestään. Tärkeää on pitää mieli avoimena ja tuntosarvet valppaina. Oman vireystilan muutokset ovat loistavia opettajia omasta kehosta. Kunhan vain maltat kuunnella niitä

Laiskanletkeää tai liukkaastiluistavaa lauantaita kaikille!

-Katja


tiistai 16. elokuuta 2016

Syksyn ihmeitä

Tämä syksy poikkeaa monelta osin aiemmista syksyistä.
Ja toisaalta, tämäkään syksy ei poikkea mitenkään aiemmista.
Tälle syksylle on luvassa uusia tuulia.
Uusia harrastuksia.
Uusia ihmisiä.
Uutta innostusta.
Uusia kokeiluja.
Uudenlaista elämää.

On luvassa myös rauhoittumista kesän jälkeen.
Ensilumen odotusta, ensilumen, joka ei koskaan pysy.
Lämpimiä vaatteita.
Iltateetä ja kynttilöitä.
Märkää, loskaista, liukasta.
Sisäinen rauha, kun lumi peittää maan.

Jätän tarkoituksella asioita hieman auki.
Ne ovat minullekin vielä auki.
Kerron, kun aika on.
Päällimmäinen ajatus on seikkailu,
mahdollisuus,
elämän yllätyksellisyys,
juuri kun luulin tietäväni jotakin.
Ja hyvä niin.
Jotta en kyllästyisi.
Jotta kehittyisin ihmisenä.
Jotta osaisin arvostaa sitä, mitä minulla on.
Ei huono.

Samalla mietin muutoksiin reagoimista
Riippunee, mitä muutos kenellekin merkitsee.
Ajattelen asioiden tapahtuvan syystä.
Elämän kantavan.
Silloin, kun itselläni on mahdollisuus vaikuttaa asioihin,
voin vaikuttaa muutokseen suuntaan.
Kyvyttömyyden kokemus lamauttaa,
turhauttaa,
masentaa.
Sitä en halua.

Pyrin siksi ottamaan ohjat käsiini 
Joskus se tarkoittaa jotakin konkreettista.
Joskus oman mielen tarkastelua.
Ei kuitenkaan pelkoon pohjautuvaa tiukkaa kontrollia,
vaan avointa mieltä.
Jotakin out of the box.

Ikä tekee sitä varmasti myös.
Pistää miettimään, mitä haluan elämältäni.
Mitä haluan tehdä, millaista elämää elää.
Katkeruus on viholliseni, se vie vain voimia.
Sen sijaan haaveilu on bensaa suonilleni.
Se muistuttaa mahdollisuuksista.
ja siitä, kuka minä olen ja olen ollut.

Tämä syksy poikkeaa monelta osin aiemmista syksyistä.
Olenhan vuosia viisaampi.
Tunnen itseni paremmin.
Tiedän jotakin, mutten kaikkea.
Ja se riittää minulle juuri nyt.


Syksyisin terveisin,
Katja



lauantai 13. elokuuta 2016

Aamupalakokkailuja osa 2

Varsinkin viikonloppuaamuisin haluan rikkoa arkiaamujen rutiineja. Aloittaa aamu kahvilla ennen aamupalaa, juoda kahvia rauhassa pitkän kaavan mukaan ehkä kaksikin kuppia, syödä  lempisarjaa Netflixistä katsellen ja valita muutakin suuhun laitettavaksi kuin puuroa. Joskus aamukahvi tuntuu suorastaan kaipaavan jotakin kaveriksi.

Aamupalakirjasta on löytynyt kivoja vaihtoehtoja joko aamulla tai edellisiltana aamua varten kokattavaksi. Aiemmista kirjan reseptikokeilusta on täällä. Nyt esittelen kaksi lisää, joissa molemmissa banaani näyttelee pääosaa.

Banaaniletut


Aamupalakeksit



Maukasta viikonloppua kaikille!

- Katja


tiistai 9. elokuuta 2016

Oman kehon kuuntelu osa 4

Naisen elämä on ihmeellistä, sanotaan.
Asia riippuu varmasti näkökulmasta.
Ja naisesta.
Ja siitä ulkopuolisesta henkilöstä, joka pääsee aitiopaikalle naisen elämää seuraamaan.
On nimittäin hyvin yksilöllistä, kuinka tuulista se voikaan olla.

Puhutaanko hetkistä, päivistä vai viikoista, jolloin
... eletään nousuhdanteisesti onnen huipuilla
... kaikki on mahdollista ja rikotaan ennätyksiä
... väsymys ei paina
... taivas on kaunis, kukat kukkivat ja luovuus kukkii
... ollaan huippukokkeja keittiössä, eletään siistissä kodissa ja laittaudutaan nätiksi heti aamusta
... on tunne, että on oman elämänsä valtiatar
... rakastetaan, rakastetaan, rakastetaan


Vai puhutaanko hetkistä, päivistä tai viikoista, jolloin
... mikään ei huvita
... mikään ei onnistu
... mikään kauneusniksi ei taio ketutusta pois
... turvottaa, särkee, kipristelee ja polttaa
... itkettää, kiukuttaa ja turhauttaa mikä vain pieni tai iso asia, pinna on kireä kuin viulunkieli
... on olo, kuin olisi vieraassa kehossa, kodissa ja elämässä
... ihmettelee, miten onkaan joskus voinut kuvitella olevansa iloinen ja tasapainoinen ihminen

Kyllä, naisen elämä on ihmeellistä.
Miten yhden kuukauden aikana voikaan elää niin montaa eri tyyliä ja persoonaa
Miten selkeys ja kaaos vuorottelevat
Miten oma keho voi tuntua niin rakkaalta ja raskaalta päivästä riippuen
Miten etukäteen tehdyt suunnitelmat eivät pidä

Kiitos ihmeellisen kuukautiskierron.


Kuukautiskierron seuraaminen on opettanut minulle paljon oman kehoni ja mieleni toiminnasta. Omaa vuoristorataa on paljon helpompi itse ymmärtää ja toiselle selittää, kun havaitsee siinä vallitsevan tietynlaisen logiikan. En tarkoita kaiken laittamista hormonien piikkiin, vaan hormonipitoisuuksien vaihtelun merkityksen tiedostamista esimerkiksi vireystilaan, mielialaan, turvotuksiin, vatsan toimintaan ja mielenkiinnon kohteisiin. Omiin ajatuksiin ja tunteisiin voi oppia suhtautumaan uudella, hyväksyvämmällä tavalla, kun tietää niiden olevan ohimeneviä ja tietyin väliajoin toistuvia. Että asioille löytyy selityksiä. Että haasteita on mahdollista ratkaista.

Olen oppinut vaatimaan itseltäni vähemmän kierron loppupuolella ja hyödyntämään alkukierron energisyyttä.  En suunnittele liian tarkasti viikkoni kulkua kierron loppupuolella, jotta levolle ja rauhoittumiselle on tilaa.  En toimi automaattisesti ajatusteni ja tunteideni mukaan, kun tiedostan niiden voivan muuttua. Vaihtelen liikkumistapoja jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Pidän huolta säännöllisestä ja riittävästä syömisestä, vaikka aina ei huvittaisi.  Tavoittelen pois suorittamisesta. Teen muutoksia ja tapoja, jotka kestävät myös kierron loppuvaiheen haasteet. Näitä muun muassa. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin. Onneksi joka kuukausi on mahdollisuus yrittää uudelleen :D.

Toki säännöllisillä elämäntavoilla on oma merkityksensä  mielialojen vaihtelun tasaamisessa. Säännöllinen ateriarytmi, värikäs ruokavalio, uni, liikunta, mielekkäät harrastukset ja ihmissuhteet luovat ehdottomasti pohjan hyvinvoinnille ja helpottavat oireita. Ja ylipäätään joustavan elämänasenteen omaksuminen, sen, että elämä ei ole eikä tarvitse olla samanlaista päivästä ja kuukaudesta toiseen.

Osalla naisista kuukautiset ja PMS-oireet voivat olla hyvin vaikeat ruokavaliosta yms. riippumatta. Mielialojen vaihtelu myös luo omat haasteensa esimerkiksi säännöllisen liikkumisen ylläpitämiseen. Tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen ja kysyä neuvoa.  E-pillereillä ja minipillereillä voi saada apua. B6-vitamiinia voi kokeilla 50-100 mg/vrk annostuksella ja joissain tapauksissa käytetään mielialaa tasoittavia lääkkeitä pienillä annostuksilla. Omalta lääkäriltä kannattaa kysyä vaihtoehdoista. 
Lähde: Terveyskirjasto

Joskus vaikkapa elämäntapojen tai ylipäätään toimintamallien muuttamista hankaloittavat hormonaaliset syyt. Muistathan, että vaikeista oireista ei tarvitse jäädä yksin kärsimään.  Kiemuraiselle mielelle ja keholle löytyy kyllä apua :)

Hyvää alkanutta viikkoa (tai kuukautiskiertoa... ;) )

-Katja



lauantai 6. elokuuta 2016

Edullinen arkiruoka: Pestokanapastasalaatti

Tällä viikolla jo kahdesti on tullut tehtyä iso satsi nopeaa, värikästä ja edullista kana-pastasalaattia. Salaatista tuli hyvää palautetta ja hintaa hämmästeltiin, joten päätin jakaa tämän blogissakin. Joten olkaapa hyvät, pestokanapastasalaattia!

Pestokanapastasalaatti

2 erilaista vihreää salaattipohjaan (esim. babypinaattia, salanovaa, jääsalaattia, rucolaa...)
1/2 cantaloupe-meloni TAI muuta värikästä hedelmää, esim. ananasta, hunajamelonia, rypäleitä...
1 kurkku TAI kesäkurpitsa
1 iso paprika TAI 2 suippopaprikaa
450 g kanasuikaleita (tai muuta miinuslihaa tai -kalaa)
3/4 -1 pss pastaa 
1/2-1 prk tai tlk fetajuustoja mausteöljyssä
2 rkl pestoa 
Kasaa tarvikkeet kaappisi jämistä TAI osta kaupasta tarjouksia pongaten. 
Hyödynnä kaupan omia merkkejä.

Pilko melonit, kurkku ja paprika. 
Huuhdo pinaatti ja salaatti ja kuivaa ylimäärä nesteestä salaattilingossa TAI talouspaperilla.


Keitä pastat, paista kanat lorauksessa fetajuuston mausteöljyä. 
Lisää kanoihin pesto lopuksi. 
Yhdistä kanat ja pasta. 
Anna jäähtyä hetki.

Yhdistä salaattiainekset kanapastaseokseen, lisää fetajuusto ja loraus mausteöljyä.
Nauti!



Sitten vähän lukuja.

Aikaa salaatin valmistamiseen meni noin 20-25 min. 

Ekan satsin tein kaksinkertaisena töissä ja siitä söi 14 henkeä. 
Toisen kerran tein salaattia kotona ja söimme siitä mieheni kanssa 8 kertaa. 
Rahaa tähän salaattiin meni noin 12 euroa.
Yksi salaattiannos maksoi siis vajaan 2 euroa.

Kuinka monesta kaupasta, kahvilasta tai ravintolasta saat 2 eurolla salaattiannoksen?

Tämä salaattiversio on monella tavalla tuunattavissa edelleen. 
Ruokaisuutta saa lisää runsaammalla kanan määrällä ja leivällä. 
Kanan sijaan voi käyttää papuja, lihaa tai kalaa. 
Sekaan voi purutuntumaa lisäämään heittää siemeniä tai pähkinöitä. 
 Juustona voi käyttää vaikka perusedamia, öljyjä käy perusrypsi- tai oliiviöljykin. 
Kanan voi maustaa peston sijaan esim. currytahnalla tai ostaa valmiiksi marinoituja suikaleita. Salaattipohja saa uutta ilmettä eri värisistä paprikoista, kesäkurpitsasta ja sipulista. 

Vain mielikuvitus on rajana ruokaisia salaatteja väsätessä. Ruokaisa salaatti on hyvä kohde myös vajaille purnukoille ja pusseille, joita kaapin perukoilta ja jääkaapin ovesta joskus löytyy. 
Jos esimerkiksi keitettyjä perunoita ja kananmunia on jäänyt yli ja kaapista löytyy tölkkitonnikalaa ja hedelmäkorista pari omenaa, heittäisin ne yhteen sinapin, ruohosipulin ja kermaviilin tai maustamattoman jogurtin kera. 

Kokeilemisiin!

-Katja

torstai 4. elokuuta 2016

Terveellinen syöminen kallista?

Terveellisesti syömistä kuulee usein pidettävän kalliina. Totta on, että kauppakassin sisältöön saa kulumaan helposti kymppejä, jopa satasia, yhden kaupassakäynnin jäljiltä, valikoimaa kun on vaikka millä mitalla. Lisäksi terveellisen syömisen käsityksestä riippuen ostokset voivat erota suuresti hinnaltaan. Onneksi kaikkea ei kuitenkaan ole pakko ostaa ja muutamilla pikkujipoilla voi syödä sekä edullisemmin että paremmin.
Kotimaiset tomaatit nyt hyviä ja edullisia, kakkoslaadussakaan ei ole ollut moitittavaa
Itse olen todennut hyväksi muun muassa...
... perusvalikoiman ylläpitämisen kuivakaapeissa (pastaa, säilykkeitä, näkkäriä, puurohiutaleita...)
... perusvalikoiman ylläpitämisen jääkaapissa
... säännöllisen syömisen (aterioille syömisen keskittäminen vähentää napostelun tarvetta)
... itse ruoan laittaminen aina mahdollisuuksien mukaan (välttyy pikaratkaisuilta, jotka voivat olla
    pidemmän päälle hintavia)
... tähteiden hyödyntäminen, ei ruokaa roskiin
... ravintolassa tai kahvilassa syöminen/juominen harvemmin
... herkut eivät korvaa aterioita, vain täydentävät (en syö karkkia nälkääni, jälkiruoaksi kyllä)
... ruokavaliossa vain tarvittavat rajoitteet, ei huvin vuoksi (erityistuotteisiin saa kulumaan rahaa
    yllättävän paljon!)
... miinustuotteiden bongailun (varsinkin lihaan ja kanaan saisi rahaa kulumaan vaikka miten paljon)
... tarjouksien hyödyntämisen (tarjoukset ohjaavat usein ruoanlaittoani)
... kerralla suuremman satsin ostamisen (miinustuotteet, tarjoukset)
... isojen markettien käyttö pienempien (esim.siwa, sale, alepa) sijaan, hinnat yleensä halvemmat
... isojen ostosten keskittämisen 1-2 kertaan viikossa, vain täydennykset viikon mittaan tarvittaessa
... kuittien seuraaminen (mikä kauppa edullisin, mistä kannattaa ostaa kalleimmat tuotteet yms.)
... marjojen osto tai kerääminen kesällä pakkaseen (kaupassa marjojen hinta aika korkea)
... laadun tarkistaminen kaupassa erityisesti kasvisten ja hedelmien osalta (ei tarvitse heittää sitten
    kotona pois)
... syömisten suunnittelu ennen kauppaa ja kaupassa (sitä saa mitä tilaa ;))

Puuro on edullista arkiruokaa, jota on helppo tuunata marjoilla, hedelmillä ja nestettä muuntelemalla
 
Syöminen ei kuitenkaan pidä olla stressaavaa. Omana tavoitteenani ei ole mahdollisimman pieni kuitin loppusumma, vaan toimiva arki. Kuitenkin syömisen hallintaa tukee ostosten hallinta, sitä syö, mitä on ja päinvastoin. Siksi tähänkin asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, jos toiveena on voida paremmin tai tehdä elämäntapamuutoksia. Ruoka lautasella ja kehossa alkaa kaupasta (ellei itse kasvata ruokiaan).


Ravintolatason ruokaa maullisesti kotona tehtynä




























Lisäksi makutottumukset, oman kehon tarpeet ja syömiselle annettavat merkitykset vaikuttavat vahvasti myös ostoksiin ja ruokavalioon. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mikä summa ruokaan saa tai ei saa mennä. Oma suhteeni syömiseen on mielestäni aika maalaisjärkinen. Pidän syömistä tärkeänä, mutten maailman tai päivän tärkeimpänä asiana. Käytän rahaa ruokaan, mutta perustellusti. Ruokatottumukseni ovat laajat, jolloin pelivaraa on paljon. Pakastemarjoista esimerkiksi puolukat ja mustaherukat ovat edullisempia kuin mansikat ja vadelmat ja se on minulle ok, pidän niistä aikalailla yhtä paljon. Teen ruokaa paljon ilman reseptejä, jotta voin mahdollisimman hyvin itse vaikuttaa siihen, mitä ruokaan tulee. Rajoitteita asettaa osaltaan vain vatsa, mutta rajoitteiden puitteissa olen löytänyt oman perusvalikoimani. Keskityn kaupassa ja ruoanlaitossa siihen, mitä voin syödä, sen sijaan, että miettisin, mitä en voi syödä tai mistä jään paitsi, ja etsin sopivia vaihtoehtoja. Toimii! Listaan voisi oikeastaan lisätä vielä kultaisen keskitien ja kohtuuden, ääripääajattelu ei ole mielestäni TÄSSÄKÄÄN asiassa se juttu.

Tähän saisi ravintolassa uppoamaan helposti 15-20 euroa. Tämä ateria kotona tehtynä muutaman euron.

Olen kiinnostunut kuulemaan, miten sinä säästät ruokaostoksissasi vai säästätkö ylipäätään?

Torstaisin terveisin
Katja

Ps. Seuraavassa postauksessa luvassa edullisen ja värikkään kana-pastasalaatin ohje :)
 

 
 

tiistai 2. elokuuta 2016

Jospa vastaus löytyy rakkaudesta

Olen elämäni aikana lukenut paljon ja kaikenlaisia kirjoja. Opin lukemaan kuusivuotiaana ja heti kirjastokortin saatuani ala-asteella suorastaan ahmin Upponalleja, Babareja, Tiinoja, Neiti Etsiviä, Nummelan ponitalleja, Baby-sitters Clubeja, Sweet Valley High:ta, Vihreä varis-sarjan kirjoja...
Lempikirjailijoitani silloin olivat Merja Jalonen, Marja-Leena Tiainen, Enid Blyton ja Tuija Lehtinen. Jossain vaiheessa kuvioon astuivat mm. Anja Snellmanin, Robin Cookin ja Cecilia Ahernin kirjat. Hyviä kirjoja on tullut luettua monia, mutta vain kourallinen on todella tehnyt vaikutuksen.

Ensimmäinen todella merkittävä teos oli Johanna Nilssonin Älä usko, älä toivo, älä rakasta. Olen lukenut sen yläasteikäisenä. Se oli synkkä, mutta elämänmakuinen kirja, joka kertoi koulukiusaamisesta ja henkisestä pahoinvoinnista. Toinen mieleenpainunut teos oli Safari Club Anja Snellmanilta, minkä luin lukio-ikäisenä. Siinä mies harrasti naisten seksuaalista häirintää darwinismin nimissä. Vaikka mies ja hänen tekonsa olivat puistattavia, teos vetosi minuun karulla, mutta mielenkiintoisella tieteellisellä näkökulmalla, ja herätti minut ajattelemaan asioita vahvemmin evoluution kannalta.


Nyt on löytynyt kolmas merkittävä teos. Se on ensimmäinen kasvatustieteen perusopintoihini kuulunut kirja, mutta toisin kuin aiemmat "koulukirjat", se on jäänyt mielen päälle pyörimään ja muistuttaa minua edelleen aika ajoin tarjoamistaan näkemyksistä. Se on saanut minut ajattelemaan koko elämää uudesta perspektiivistä. Se tekee sitä, mitä kirjat parhaimmillaan tekevät.

Kirjassa pohditaan kasvatusta ja minuuden rakentumista arvonäkökulmasta. Sitä, onko olemassa yleisiä arvoja hyvästä elämästä, miten lasta tulisi kasvattaa vai saako lasta kasvattaa lainkaan. Sitä, pitäisikö pyrkiä irti ennalta määritellyistä arvoista ja luoda itse omat merkitykset asioille yhteisön sisällä. Pysäyttävintä teoksessa oli näkemys rakkauden merkityksestä pienen ihmisenalun omanarvontunnolle ja sitä kautta rakentuvalle tunne-elämälle, ajattelulle, ihmissuhteille, elämänvalinnoille...Oikeastaan kaikelle.

Olen saanut vastauksia kysymyksiini tästä teoksesta ja olen huomannut sen vaikuttavan myös työhöni. Ajatus siitä, että kaiken takana olisi rakkaus, sen saaminen tai saamatta jääminen, houkuttaa. Että niin pienestä ja toisaalta suuresta ilmiöstä olisi kyse onnellisen tai onnettoman elämän syntymisen kannalta. Että huonon itsetunnon, itsensä ja muiden kaltoinkohtelun, psyykkisen pahoinvoinnin alkuperä olisi jäljitettävissä rakkauden kokemuksiin? Yksinkertaistava tapa ajatella toki, mutta eivätkö suuret kivet lähde pienestä vierimään?

Toinen suuri oivallus liittyi arvoihin merkityksellisyyden kokemisessa. Että ilman arvokasvatusta tai ilman yhteisössä vallitsevien arvostusten omaksumista on riski jäädä arvotyhjiöön, kokea elämä merkityksettömäksi ja tulla leimatuksi poikkeavana,  masentua ja jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Jos mietitään asiaa  lisääntyneessä määrin raportoitavien lasten ja nuorten mielen- tai käytöshäiriöiden osalta, on mielestäni viimeistään nyt hyvä pysähtyä tarkastelemaan niitä arvo- tai arvottomuusnäkökulmasta. Mitä jos työ, suorittaminen, raha ja menestys eivät riitäkään arvoiksi nykypäivän nuorille? Ne ovat toimineet vuosikymmeniä aiemmin, kun elettiin puutteiden aikakautta, mutta miten motivoitua yksilöllisyyttä, vakavuutta, salaisuuksia ja kilpailuhenkisyyttä korostavaan elämäntapaan nyt, kun on älylaitteet ja sosiaalinen media, tietokantoja ja kielitaitoa, mahdollisuuksien maailma?  Ja jääkö kaikessa tohinassa, vanhojen arvojen tai arvottomuuden varjossa, rakkautta antamatta ja saamatta?

Niin.  Ehkä suurin kaikesta on edelleen rakkaus.

Näissä mietteissä,
Katja