Syksyn ihmeitä

Tämä syksy poikkeaa monelta osin aiemmista syksyistä.
Ja toisaalta, tämäkään syksy ei poikkea mitenkään aiemmista.
Tälle syksylle on luvassa uusia tuulia.
Uusia harrastuksia.
Uusia ihmisiä.
Uutta innostusta.
Uusia kokeiluja.
Uudenlaista elämää.

On luvassa myös rauhoittumista kesän jälkeen.
Ensilumen odotusta, ensilumen, joka ei koskaan pysy.
Lämpimiä vaatteita.
Iltateetä ja kynttilöitä.
Märkää, loskaista, liukasta.
Sisäinen rauha, kun lumi peittää maan.

Jätän tarkoituksella asioita hieman auki.
Ne ovat minullekin vielä auki.
Kerron, kun aika on.
Päällimmäinen ajatus on seikkailu,
mahdollisuus,
elämän yllätyksellisyys,
juuri kun luulin tietäväni jotakin.
Ja hyvä niin.
Jotta en kyllästyisi.
Jotta kehittyisin ihmisenä.
Jotta osaisin arvostaa sitä, mitä minulla on.
Ei huono.

Samalla mietin muutoksiin reagoimista
Riippunee, mitä muutos kenellekin merkitsee.
Ajattelen asioiden tapahtuvan syystä.
Elämän kantavan.
Silloin, kun itselläni on mahdollisuus vaikuttaa asioihin,
voin vaikuttaa muutokseen suuntaan.
Kyvyttömyyden kokemus lamauttaa,
turhauttaa,
masentaa.
Sitä en halua.

Pyrin siksi ottamaan ohjat käsiini 
Joskus se tarkoittaa jotakin konkreettista.
Joskus oman mielen tarkastelua.
Ei kuitenkaan pelkoon pohjautuvaa tiukkaa kontrollia,
vaan avointa mieltä.
Jotakin out of the box.

Ikä tekee sitä varmasti myös.
Pistää miettimään, mitä haluan elämältäni.
Mitä haluan tehdä, millaista elämää elää.
Katkeruus on viholliseni, se vie vain voimia.
Sen sijaan haaveilu on bensaa suonilleni.
Se muistuttaa mahdollisuuksista.
ja siitä, kuka minä olen ja olen ollut.

Tämä syksy poikkeaa monelta osin aiemmista syksyistä.
Olenhan vuosia viisaampi.
Tunnen itseni paremmin.
Tiedän jotakin, mutten kaikkea.
Ja se riittää minulle juuri nyt.


Syksyisin terveisin,
Katja