maanantai 7. marraskuuta 2016

Näkemiin vanha, tervetuloa uusi!

Tämä kirjoitus on samalla päätös oman kehon kuuntelu-postausarjalle

Nyt on uusi blogini polkaistu vihdoin käyntiin!  Vähän suunnitellusta aikataulusta myöhässä, mutta kuitenkin. Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa loppuu siis tällä erää tähän. Kulunut syksy on ollut intensiivinen ja tapahtumarikas, tylsistymään ei ole päässyt kertaakaan. Hommia riittää jatkossakin, sillä työskentelen tällä hetkellä yläasteen opettajan sijaisena joulukuulle asti.  Opiskelut jatkuvat tammikuulle, muuten kevät jää nähtäväksi, missä olen ja mitä teen.

Jostakin syystä en ole silti huolissani, vaikken tarkkaan tulevaisuudestani tiedäkään. Tällä hetkellä ainoa asia, jota kaipaan, on oikeastaan lumi. Pakkasta on kyllä, vain valkeus puuttuu. Pimeys on pistänyt väsyttämään, mutta koska siihen osasin jo varautua, olen höllännyt iltaisin ei-pakollisista hommista. Valoa ja sitä kautta vireyttä tulee kyllä, kunhan saadaan sitä lunta :)



Syksyn tapahtumat tuntuvat kehossa. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, oli kyse sitten ns. positiivisesta tai negatiivisesta stressistä, on se keho keholle aikalailla sama. Pitkään jatkuneena mielenkiintoisetkin hommat alkavat tuntumaan kiristyvinä hartioina ja leukapielinä, vatsavaivoina ja levottomina öinä. Onneksi huomenna on luvassa hierontaa. Se on minulle yksi parhaista tavoista rentoutua. Eilinen sauna auttoi myös hieman. Tiedän erään varman lääkkeen olon keventämiseksi ja minulle se on hatha-jooga. Tuumailin tänään jatkavani joogatunneilla käymistä, niille on nyt tarvetta. Kävelylenkitkin raikkaassa ilmassa pienen jälkivenyttelyn kera toimivat aika hyvin.  Sen vain tuntee kehossa ja mielessä, kun pelkkä uni ei riitä palauttamaan. Silloin tarvitaan aktiivista työtä kireyksien laukaisemiseksi.

On vielä yksi takuuvarma keino maadoittaa itsensä hässäkän päivän jälkeen. Lattialla makaaminen. Kun päässä surisee ja keho tuntuu raskaalta, hetki silmät sulkien lattialla yksin tai kumppanin kainalossa on älyttömän hyvä tapa rauhoittua. Meillä on olohuoneessa valkoinen pehmeä karvamatto, joka toimii parhaiten tähän hommaan. Kun koet olevasi valmis, nouset lattialta ja jatkat päivää. Tämä niksi on auttanut niin kiukkuun, kiireeseen kuin vaikeasti kuvailtavissa olevaan raskaaseen oloon tai lievään ahdistuneisuuteen. Itse huomaan olevani kuin uusi ihminen hetken aikaa selällä makoiltuani ja hengiteltyäni. Jos et ole vielä kokeillut, suosittelen kokeilemaan!

Flunssalta olen toistaiseksi välttynyt ja uskon yhden tärkeän syyn siihen olevan tasapainottelu menemisen ja levon välillä. Kokemus on opettanut, että on parempi huilata vapaa-ajalla kuin mennä sekä työssä että työn jälkeen. Kun viikonloput ovat menneet lähinnä opiskellessa, olen töiden lisäksi keskittynyt lähinnä säännöllisen rytmin pitämiseen unessa ja syömisissä ja keventänyt liikkumisia. Pyykit ovat välillä odotelleet pidempään korissa ja sosiaaliset kontaktit ovat olleet kortilla, mutta rajallisisista resursseista on ollut pakko välillä tinkiä. Koska tiedän tämän hektisemmän ajanjakson selvittelyineen ja uuden opetteluineen olevan vain tilapäistä, on joustaminen ollut helpompi hyväksyä. Homma on pysynyt siis hallinnassa, vaikka kaikki ei ole mennyt, kuten itse haluaisin.


Ja tämän haluan kaikille lukijoilleni korostetusti sanoa: ilman kontrollia pärjää. Mitä enemmän yrität kontrolloida asioita, sitä enemmän joudut asioita kontrolloimaan ja sitä vaikeammalta sinusta asiat tuntuvat pitää hallinnassa. Uskalla päästää irti! Hallitse kokonaiskuvaa. Priorisoi. Pidä kiinni asioista, joiden tiedät olevat kehollesi ja mielellesi ehdottoman tärkeitä. Jousta niissäkin vähän ja jousta enemmän asioissa, jotka eivät ole niin välttämättömiä. Seuraa, mitä tapahtuu. Maailma ei kaadu niskaasi, lupaan sen.

Tämä syksy olisi voinut mennä toisinkin. Olisin voinut olla kipeänä viikkotolkulla, sairastaa usemmankin flunssan, viettää unettomia öitä, kärsiä pää- ja niskakivuista, olla huolesta kireä ja sekaisin. Mutta se ei mennyt niin, koska tiesin kokemuksesta, mitä minun tulee tehdä ja tein niin. Huolehdin, että syön säännöllisesti värikästä ruokaa riittävästi. Huolehdin, että nukun noin 7-8 tuntia joka yö. Huolehdin, että lepään enemmän, jos unimäärä jää vähemmäksi. Liikuin mielekkäällä, mutta kevennetyllä tavalla, en asettanut itselleni muuta tavoitetta, kuin tuulettaa pääkoppaa ja kroppaa.  Tarkistin opiskeluaikatauluani ja tarkistin sitä uudelleen, jos se ei pitänyt. Kävin säännöllisesti hierojalla, makasin paljon lattialla, halasin, suukottelin ja hengittelin. Asetin itselleni välitavoitteita, kirjoitin muistettavia asioita lapulle ja ruksailin niitä sitä mukaa, kun sain hommia tehtyä. Näin konkreettisesti lapulta, että asiat hoituvat.

Ennen kaikkea uskoin, että selviän, vaikka arki muutti muotoaan ja elämä heitti eteeni uusia haasteita. Tiesin, että asiat järjestyvät. Ja niin se järjestyvätkin. Pala palalta.

Kiitos kaikille lukijoilleni, uusille ja vanhoille. Toivon teille kaikkea hyvää!  Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani Lilylle, Onnellisen kehon pariin :)

2 kommenttia:

  1. Hei, kirjoitat hyvää asiaa! Satuin blogiisi kehon kuuntelu -teeman myötä ensimmäisen kerran vasta nyt, kun siirryt muualle. Se on hiukan harmi, mutta hyvää jatkoa!

    Nämä eivät ole välttämättä mitään itsestään selviä juttuja, vaikka ihan perusasioista puhutaankin, joten hienoa, että pidät niitä esillä.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lukemaan aiempia tekstejäni :) Kiitos palautteesta! Perusasiatasolla tullaan myös Lilyn puolella liikkumaan, joten seuraile vain jatkossa sieltäkin kirjoituksiani :) Samaa mieltä olen kanssasi tuosta perusasioiden tärkeydestä. Oma kokemukseni on juuri se, että perusasiat ovat hukassa ja uskomukset tai hifistelyt hallitsevat arkea, jolloin lopputulos on plusmiinusnolla tai miinuksen puolella. Valitettavasti näin. Siksi tiedän, että työnsarkaa juuri perusasioista puhumisessa on.

    VastaaPoista